Valtamedia meni Örebron uutisoinnissa aivan metsään. Mediatalot suolsivat kirjaimellisesti paskaa.

Media lähti vetämään lukijoitaan harhaan jo heti alussa. Kaikilla medioilla oli ne kaksi harhalinjaa. Koska teon tarkkaa motiivia ei tiedetty alussa, ja vaikka poliisi yritti sanoa, että ei ole olemassa poliittista agendaa, niin medioilla se oli.

Nämä kaksi agendaa oli 1) ”rasismi”. Media yritti vakuuttaa, että joukkoampumisella oli rasistinen motiivi ja se liittyy ihonväriin. Tämä olisi ollut aivan medioille lottovoitto. Samalla uusruotsalaisten valtava armeija, varsinkin islamistien armeija, adoptoi tämän rasismimotiivin aivan täysin. Ja nyt sitä levitetään moskeijoiden perjantairukouksissa totuutena. Tämä totuus on myös levinnyt islamilaiseen maailmaan ja siellä odottaa taas vaihteeksi raivo pinnan alla.

Toinen median agenda oli 2) ”aseet”. Kun sverigedemokraatit ovat aina sanoneet, että lailliset aseet eivät ole ongelma, vaan laittomat ja salakuljetetut aseet, joilla gangsterit ampuvat toisiaan. Niin nyt yllättäen ampuja käyttikin laillista asetta ja median piikki sverigedemokraattien suuntaan oli valmis. Median tarkoitus oli yksinkertaisesti saada SD näyttämään joukkoampumisen tiimoilta niin huonossa valossa kuin ikinä mahdollista.

Mikä sitten oli ampumisen motiivi?

Rickard Andersson oli 35-vuotias mies ja oli opiskellut kyseisessä koulussa ensimmäisen kerran vuonna 2013 ja toisen kerran vuosina 2019-2021. Kummallakaan kerralla hän ei ollut saanut koulusta minkäänlaista arvosanaa.

Hänen tiedettiin opiskelleensa tai ainakin osallistuneen erityisoppilaille tarkoitettuun opiskeluryhmään, joka oli tarkoitettu Asbergerin oireyhtymää kärsiville nuorille.

Aikaisemmin yläasteella Anderssonin tiedettiin menestyneen hyvin, mutta sitten yhtäkkiä 9.-luokalla hän alkoi vetäytymään muiden joukosta ja lopetti koulun kesken. Anderssonin nimi oli vielä tuolloin Jonas Simon ja hän muutti nimensä jossain vaiheessa Anderssoniksi.

Kaikki viittaavat siihen, että Andersson eli hyvin erakkomaista elämää eikä hänellä ollut käytännössä minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja. Toisaalta hän oli tuntematon myös poliiseille, eli hän ei ollut ollut rikosten kanssa koskaan poliisin kanssa tekemisissä. Hän ei käynyt töissä, mutta käytti työvoimatoimiston ja sosiaalitoimiston palveluja.

Hän ei ollut koskaan tehnyt veroilmoitutsa. Jos joku ihmettelee tässä yhteydessä, että miksi hän teki ns. nollaveroilmoituksen, niin Suomesta poiketen ihminen itse ilmoittaa verottajalle tulonsa. Andersson ei niin tehnyt ikinä. Hän sai jotain taloudellista tukea perheeltään, mutta hän ei käynyt edes jouluna vanhempiensa luona.

Anderssonin naapurissa asunut henkilö sanoo, että Andersson oli asunut naapurissa 15 vuotta, mutta hän ei ollut ikinä nähnyt tai kuullut Rickardista yhtikäs mitään.

Joidenkin tietojen mukaan Anderssonin sosiaalituet oli peruutettu jossain vaiheessa vuoden vaihteessa tai ennen sitä. Syynä olisi ollut se, että hän ei menestynyt työnhaussa. Ruotsalaisilla on yleisesti melko samanlainen työmoraali, jossa työllä ylpeillään ja se on hyve. Ihmiset uskovat, että työn saamiseen riittää kun käy suihkussa, menee nukkumaan ja yksinkertaisesti vain lähtee aamulla töihin.

Mutta miten erakoitunut yhteiskunnan ulkopuolelle tipahtanut sosiaalisesti vajavainen ihminen edes hakee töitä yhteiskunnassa, jossa sosiaalisuus on suurin piirtein se kaikkein tärkein hyve?

Niin, mikä se motiivi sitten oli?

Motiivin voi ymmärtää, vaikka tekoa ei tarvitse hyväksyä. Anderssonin motiivissa ei ollut minkäänlaista poliittista ideologiaa. Hän ei jättänyt jälkeensä minkäänlaista manifestiä kuten vaikkapa Pekka-Eric Auvinen tai Anders Breivik, jolla oli vielä selvempi motiivi. Anderssonia ei edes tunnettu sosiaalisessa mediassa: ei siis yhtään ainoaa Tiktok-tanssia, Instagram-päivitystä eikä häntä edes tunnisteta sieltä ”netin pimeimmästä” syöveristä, joissa fantasioidaan joukkomurhilla ja yhteiskunnalle tekemällä kostolla.

Jotenkin kaikesta piirtyy kuva, että Andersson oli yksinkertaisesti yhteiskunnan ulkopuolelle ajautunut henkilö, joka ei nähnyt enää minkäänlaista tulevaisuuden motiivia. Jos 35-vuotiaaksi asti oli erakoitunut ja systeemin ulkopuolella rahattomana nobodynä, niin tuskinpa hän uskoi, että sieltä noustaan sosiaaliseen loistoon ja kaveripiirin mukavaksi huumorihepuksi.

Voi hyvin ymmärtää, että Anderssonilla saattoi olla synkkä katkeruus yhteiskuntaa kohtaan. Miksi kaikki muut elävät mukavaa elämää, mutta hän ei tule koskaan pääsemään sellaiselle asteelle.

– – –

Vielä sellainen huomio kannattaa nostaa esille, että vaikka Anderssonin uhreista suurin osa oli ulkomaalaistaustaisia ja ei-eurooppalaista alkuperää, niin siltikään ei voida vetää johtopäätöksiä iskun kohdistuneen ulkomaalaisiin tarkoituksella. Jokaisessa ruotsalaisessa koulussa, joka on aikuiskoulutuskeskus, ja varsinkin jossa on sairaanhoitajaopiskelijoita, suurin osa oppilaista on ulkomaalaisia.

Mitä mieltä raati? Oliko Anderssonin iskun motiivi rasistinen, vaiko oliko sittenkin kyse erakoituneesta yhteiskuntaan suunniteltu kostoisku?