Ruotsalaisten lasten ja nuorukaisten tilanne näyttää toivottomalta. Kukaan ei puolusta lapsia. Viimeaikaisten alistusryöstöjen julkisissa kommenteissa on puututtu kaikkeen muuhun kuin asiaan. SVT:n aamustudiossa syyllisiksi löydettiin jopa Donald Trump ja rasismi.
Yleisesti selityksiä on haettu perinteisistä sosioekonomisista tekijöistä eli tekijät tulevat ongelmalähiöistä ja se yksistään olisi ikään kuin syy ryöstöille. Minulla on parempi selitys. Tässä ilmainen vinkki sosiologeille.
Ensinnäkin pitää lähtökohtaisesti ymmärtää se, että maahanmuuttajalähiöissä vihataan ”yleisesti” kantaväestöä. Tietenkään kaikki tulijat eivät vihaa. Mutta kolmansista maista tulevat maahantulijat vihaavat ”yleisesti” enempi ruotsalaisia kuin ruotsalaiset kehitysmaista tulleita tulijoita. Ruotsissa ei oikeasti ole mitään kantaväestön harjoittamaa rasismia tulijoita kohtaan, mutta sen sijaan Rinkebyn ja muiden ongelmalähiöiden yllä leijuu synkkä mustanpuhuva viha ruotsalaisia kohtaan. Kun taas ruotsalaisten lähiöiden yllä leijuu lämmin jaxuhali maahanmuuttajia kohtaan.
Alistusryöstöissä on kyse ensinnäkin kehitysmaista tulleiden tulijoiden yhteisestä vihasta ruotsalaisia kohtaan. Toiseksi, esimerkiksi arabikielessä on sana ”yatim” (tjn) joka tarkoittaa jotain suurin piirtein isätöntä tai perheetöntä. Ei yksinhuoltajamielessä vaan vässykkämielessä. Ruotsalaisilla lapsilla ei ole vanhempia, tai siis on, mutta ei ole.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos joku ruotsalainen teinipoika ryöstetään niin lasta ei puolusta kukaan. Ei yhtään kukaan. Lapsen isä soittelee säälittäviä sössötyspuheluita koululle, poliisiin ja sosiaalitoimeen ja vaatii muilta ihmisiltä ”vastuunkantoa”. Lapsen isoveli kiittää kädet ristissä, että ei itse ollut uhrina. Asiaa saatetaan sönköttää koulussa, jos ryöstäjät ovat samasta koulusta. Tekijä ja uhri istutetaan saman pöydän ääreen sössöttämään jotain sovittelua ja ryöstäjiltä kysellään ”Mohammed, miltä sinusta tuntui kun ryöstit Lars-Håkanin”?
No miltäpä Mohammedista tuntui? Aivan saatanan hyvältä. Jäbä nauraa täyttä kurkkua säälittävälle Lars-Håkanille, joka avasi jopa suunsa, että Mohammed sai lorauttaa kuset pojan suuhun. Ruotsalaisille voi tehdä mitä vain eikä kostoa kuulu.
Mohammad tietää, että Lars-Håkan on aivan yksin.
Ajatellaanpa tässä kohtaa jotain suomalaista romaniperhettä. Jos siellä joku nuori poika tai tyttö joutuu ylivoiman edessä kaltoin kohdelluksi, mitä tapahtuu? Kännykät laulavat etelästä pohjoiseen ja maakuntien yläpuolilla leijuu sankka dieselinkatku kun serkut ja sedät vetävät McLaren-takit päälle ja päästävät Mersut lintassa apuun. Mustalaismies ei voisi tuollaisessa tilanteessa edes ajatella jotain sellaista, että soitetaan sössölän poliisisedälle. Tai sosiaalitädille. Perhe ja suku hoitaa homman.
Mutta ruotsalaiset (ja ihan samalla tavalla suomalaiset) lapset jäävät hirvittävän sössötystulvan alle. Pojilta viedään viimeisetkin munat. Ja päälle saattaa parhaassa tapauksessa saada rasismisyytöksen jos erehtyy kiukuspäissään sanomaan ännällä alkavan sanan.
Kehitysmaista tulleet henkilöt liittoutuvat jollain salaperäisellä tavalla kantaväestöä vastaan. Varsinkin nuoret kohtelevat toisiaan aivan eri tavalla kuin ruotsalaisia nuorukaisia. Huivia käyttävä tyttö saa olla rauhassa, eikä hänellä ole öiseenkään aikaan mitään suurenpuoleista riskiä joutua päällekarkauksen uhriksi. Huivi suojaa ”omilta”. Kun taas ruotsalainen tyttö on pelkkä svennehuora.
Ylipäätään esimerkiksi arabialaisilla on niin suuri ”yhteisöllisyyden” tunne, että kaikki miehet ovat melkein kuin samaa perhettä. Länsimaalaisten yhteisöllisyys on paljon kapeampaa. Jos kävisi, että arabilapsi ryöstettäisiin toisen arabilapsen toimesta niin asia hoidettaisiin vanhempien kesken. Ryöstäjä saisi katua tai tulisi huono maine. Mutta ruotsalaiset eivät tekisi tällaista ikinä. Ruotsalaisilla ei ole mitään sukua. Kukaan ei tiedä keitä he ovat, heidän vanhempansa eivät tiedä keitä ryöstäjät ovat, eivätkä osapuolet tunne mitenkään toisiaan.
Ruotsalaisilla ei ole takana sukua joka lähtee puolustamaan. Jopa poliittinen johto pettää nuoret sössöttämällä joitain jonninjoutavaa sosioekonomisista faktooreista.
