Turun terrori-isku on suomalaisille traaginen lähinnä siksi, että teko saattoi olla islamilaisesti orientoitunut. Osalle teko oli jopa niin traaginen, että teon uhrien muistaminenkin on määritelty natsismiksi.
Carlos on selvitellyt vähän Turun kaupungin toimia muistolaatan ja muistopuun suhteen. Kaupunki laittoi kauppatorille omenapuun, joka sittemmin siirrettiin jonnekin. Kukaan ei luultavasti edes tiedä minne.
No muistopuu löytyy kuitenkin Turun Tähkäpuistosta. Siellä se jollotti pari vuotta, että kukaan edes tiesi mistä oli kysymys. Nyt sinne on saatu jopa kyltti, jossa lukee “MUISTOPUU 18.8.2017”.
Onko päättäjillä oikeasti sellainen paniikki, että terrori-iskun uhrin muistolle kasvatetaan joku kuppainen omenapuu, ja sen kylkeen lämäistään lakoninen teksti, josta kukaan asiaa tuntematon ei voi tietää mistä muistopuusta on kysymys.
Suomi on täynnä kaikenmaailman patsaita ja muistomerkkejä sisällissodan, talvi- ja jatkosodan uhreille ja kaikille muillekin tapahtumille alkaen Köyliönjärven jäällä Lallin tekemästä taposta. Mutta terrori-iskussa kuolleita ei voi muistaa. Carloksen filmin alussa joku sössöttää, että ei haluta muistaa uhreja, koska äärioikeisto saa siitä liimaa koneeseen.
Kumpi kuulostaa uskottavammalta selitykseltä: Emme halua muistaa uhreja, koska äärioikeisto riehaantuu. Vai emme halua muistaa uhreja, koska emme osaa oikein suhtautua asiaan ja pelkäämme, että iso vähemmistöryhmä muslimit loukkaantuu asiasta. Vaikka heillä ei pitäisi olla iskun kanssa mitään tekemistä.
