Suuri nollaus on jo käynnissä, senhän me kaikki valveutuneet kansalaiset ja tiedon valtaväylien asfalttisoturit tiedämme. Uusimpana käänteenä eliitin naamiohuvien kavalkadissa on niin sanottu positiivinen luottorekisteri. Isoveli valvoo kuin vuonna 1984 konsanaan ja verkko kiristyy. Rekisteriä kaavaillaan astuvaksi voimaan pian, jo 2024. Sosiaalikrediitit ja ihmisarvon pisteyttäminen saattavat olla siis pian arkipäivää pohjoisessa lintukodossammekin.
Kuka hyötyy?
Maksuhäiriömerkinnät ja luottotietojen puuttuminen ovat vanhaa huttua. Uudessa järjestelmässä luotonantajat tulevat näkemään jopa reaaliaikaisesti sekä hakijan velat, että tulos. Suuren rapakon tuolla puolen, maailmanpoliisin valtakunnassa niin sanottu credit score on jo tuttu konsepti. Jostain kierosta syystä järjestelmä toimii niin, että mitä enemmän luottokortteja ja nostettua (toki myös maksettua) lainaa tavan ihmisrievulta löytyy, sitä korkeammat pisteet. Kotimaahamme kaavaillun positiivisen luottorekisterin perusteella pankit sun muut rahoituslaitokset viilaavat luottonsa ehtoja – mitä matalammat pisteet, sitä korkeammat korot ja niin edelleen. Tai ehkä lainaa ei myönnetä lainkaan, vaikka perinteiset luottotiedot kunnossa olisivatkin.
Tämän vuosituhannen lainapalvelut, kuten https://rahoitu.fi/, ovat nousseet kilpailemaan perinteisten pankkien rinnalle. Internet on mahdollistanut monta jännää asiaa globaalilla tasolla, kuten vakuudettomien lainojen tarjoamisen nopeasti ja kätevästi kotisohvalle. Nämäkin palvelut ovat joutuneet arvioimaan hakijan maksukykyä ilmoitusluontoisesti. Lainaa hakiessa on tavallista vaatia hakijaa selvittämään niin tulonsa, menonsa, kuin jo päälle painavat lainansakin. Usein myös tositteiden ja tilikirjojen on syytä vilahtaa, jos mielii että luotto kirstuun kilahtaa.
Uuden systeemin myötä rahoittajien työ helpottuu huomattavasti. Kun ei tarvitse odotella tilinpäätöksiä ja käyttää resursseja niiden tarkistamiseen, homma pyörii rasvatummin. On selvää, että käytännön säästöt ja tietenkin luottotappioiden väheneminen ovat plussaa lainoja myöntäville osapuolille. Saapa nähdä, josko nämä säästöt heijastelisivat itse lainoihin ja niiden kuluihin – seuraako säästö myös hattu kourassa herrain pakeille astelevalle kansalaiselle? Ehkä, ehkä ei. Toki rekisterin olemassaoloa mallaillaan palkansaajallekin hyödylliseksi systeemiksi; muun muassa velkaneuvontaa tarjoavan Takuusäätiön toimitusjohtaja, Juha A. Pantzar on hankkeesta mielissään. Hänen argumenttinsa on, että kun ihminen näkee niin suoraselkäisyytensä kuin töppäilynsäkin raakasti yhdestä paikasta, on hän opiksi ottava. Tietynlainen talouden omakanta, terveyspalvelua mukaillen.
Rajanveto
No joo, myönnetään, kai siinä voi olla puolensa. Nuukasti elänyt ja asiansa kunnialla hoitanut kansalainen palkitaan edullisemmilla lainoilla ja kaidan polun huithapeleita rekisteri taas voi estää velkaantumasta entistä pahemmin. Onhan siinä tietynlaista anubismaista oikeudenmukaisuutta, ei muuta kuin talouden sydän vaakakuppiin vaan. Mutta toisaalta, millä hinnalla? Vanhaa argumenttia voidaan käyttää tässäkin: jos sinulla ei ole mitään salattavaa, miksi salata mitään? Päällisin puolin saattaa kuulostaa järkevältä, mutta jos globaalia tietoyhteiskuntaa ja alati hupenevaa yksityisyyttä ajattelee laajemmasta perspektiivistä, alkaa kovapäisimpääkin huimata. Mihin vedetään raja, mitä tietoja on syytä kirjata ja minne? Kenellä on pääsy tietoihin? Ja vieläkin tärkeämpi huomio: mikä tahansa järjestelmä on murrettavissa. Mieleen tulee tuoreessa muistissa oleva Vastaamon tietovuoto. Ei muuta kuin ans kattoo kuinka maailma tulevaisuudessa makaa ja minkälaiset tuulet puhaltavat vuonna 2024.
