Jos tukholmlaiset turvapaika-aktivistit saisivat päättää, niin elämässä ei olisi mitään muuta kuin turvapaikanhakijamiesten kotouttaminen, kotouttaminen ja kotouttaminen. Sen verran antaumuksella hommaa nyt hoidetaan.
Kuten aikaisemmin kerroin, niin Tukholman ympäristössä on useita turvapaikka-aktivistien hyvin aktiivisia Facebook-ryhmiä, jotka puuhaavat tällä hetkellä täydellä teholla kaikenlaista, jotta maahan tulleet afgaanit viihtyisivät.
Ilmiö on mielenkiintoinen. Afgaanejahan Tukholmaan ei tullut kuin kourallinen, verrattuna 2015 syksyn hulabaloohon. Vuonna 2015 auttajat venyivät äärimmilleen ja kaikki innovaatio käytettiin tulijoiden auttamiseen. Nyt tulijoita on joitakin satoja, ja auttaminen on kuin leikkiä vaan.
Ongelma on siinä, että aktivistien ryhmissä on tuhansia ihmisiä, jotka haluavat auttaa, auttaa ja auttaa. Autettavia ei taas ole kuin muutama sata eli auttajia on tuplasti sen mitä autettavia. Pari viikkoa sitten, kun päällänsä oli huonekalu- ja astiakeräys, niin pääpuuhapetterit jakoivat jonotusnumeroita ja aikoja ihmisille. Kullekin annettiin oma kellon aika, milloin sai auttaa. Kukaan ei saanut auttaa määräänsä enemmän, sillä auttajia oli paljon.
Nyt kun huonekalu- ja tilpehöörikeräys alkaa olla plakkarissa ja auttamishaluja olisi edelleen, niin turvapaikka-aktivistien innovaatio on aivan loputonta. Muutamia esimerkkejä:
Tukholman eräässä polkupyöräilykerhossa ollaan kehitelty idea. Pena sen siinä viime metreillä keksi, veti ässän hihasta ja sanoi: “integraatiopolkupyöräily”! Voiko afgaanimies housut jalassa tehdä mitään muuta parempaa kuin integraatiopolkupyöräillä?
Ongelma on tietenkin se, että kuka sitä nyt jarruttomalla ruosteisella jopolla integraatiopolkupyöräilee. Hmph, ei onnistu integraatio sellaisella, pitää olla kunnon mankeli. Niinpä kerhon jäsenet keräsivät kolehtia ja ostivat Kabulista kotoisin olevalle, ennestään kovalle polkupyöräilijälle Ahmadille polkupyörän. Oma kun jäin jonnekin Kabuliin, tuli niin kiire lähtö. Liekö tuli lukkoonkaan kiireessä laitettua.
Kerholaiset ostivat Ahmadille siis vajaa 15 000 kruunun (1 500 euron) fillarin. Kyllä Ahmadin kelpaa nyt integroitua.
Toisaalla ollaan kehitelty idea eräänlaisesta “starttikaverista”. Kaikilla ihanilla partaisilla afgaanimiehillä pitää olla useita kavereita. Tällä hetkellä tarkoituksena olisi, että jokaisella tulijalla olisi vähintään viisi bestistä. Aktivistit käyvät afgaanien kanssa “fikalla”, niin kuin ruotsalaiset sanovat, eli vetäistään pullakaffeet jossain viihtyisässä kahvilassa. Tämä on selvästi naisten hommaa. Miehet voivat antaa omalle koti-afgaanille vaikka ajotunteja Volvolla. Tai voidaan käydä mieskeitaalla Biltemassa. Ihan mitä tahansa viihdykettä on tarjolla, mitä turvapaikka-aktivisti nyt sattuu keksimään.
Pitäisikö Suomenkin ottaa oppia tukholmalaisista aktivisteista, että ainakaan nyt tullut afgaanimiesten erä ei ajautuisi kurjuuteen, itkuun ja hammastenkiristykseen. Sitäpaitsi näissä ruotsalaisissa ryhmissä on hyvin aktiivisia suomalaisia naisia – ja miehiä(!).
