Mikroaggressio on sellainen termi, että tukka nousee pystyyn. Käsitteenä se tarkoittaa tietenkin jotakin sellaista, että kaikki paitsi antirasismi on rasismia.
Mikroaggressiolla tarkoitetaan jotain sellaista, että jos kantalainen kysyy joltakin etnisyyden edustajalta, että mistä olet kotoisin, niin tämä on rasismia. Vähemmistön kerrotaan loukkaantuvan tästä kysymyksestä.
Itsekin kuulun vähemmistöön eli ruotsinsuomalaisiin (joka ei siis tarkoita suomenruotsalaista, toim. huom.) Kuulen hyvin usein jonkinlaisen viittauksen suomalaisuuteeni. Jos mainitaan muutamia arkipäiväisiä esimerkkejä:
– Kaljabaarissa jos istutaan samassa pöydässä olipa seurue sitten ruotsalainen tai jonkun muun maalainen, niin kun avaan suuni niin ensimmäinen toteamus on yleensä jotakin “Aa sinähän olet suomalainen”. En ole vielä keksinyt miksi tästä pitäisi loukkaantua, sillä minäHÄN olen suomalainen. En kuvittele itseäni ruotsalaiseksi, enkä oikeastaan edes ruotsinsuomalaiseksi, vaan lähinnä suomalaiseksi, joka asuu Ruotsissa. Parikymmentä vuotta ulkomailla asuneena, joista suurin osa Ruotsissa, kuvittelen itseni edelleenkin umpisuomalaiseksi pohjois-pohjanmaalaiseksi jorkiksi, jonka suku on Sievistä ja Oulaisista kotoisin.
Toisin sanoen en ymmärrä, että miksi minun pitäisi loukkaantua siitä, että joku toteaa sellaisen asian, joka on. Miksi minun pitäisi kuvitella olevani ruotsalainen, koska olen suomalainen? Miksi ylipäätään jonkun ihmisen pitäisi kuvitella maahanmuuttajana olevansa uuden asuinmaansa “kantalainen”, koska ei sitä ole.
– Toinen aivan yleinen ruotsalaisten juttu on vitsailla jollakin suomalaisiin liittyvillä stereotypioilla. Ruotsalaisilla nyt sattuu olemaa stereotypioita suomalaisista, kuten suomalaisilla ruotsalaisista. Ruotsalaisten stereotypiat ovat omasta mielestäni sellaisia pullantuoksuisia juttuja, eikä niihin koskaan liity mitään vihamielisyyttä.
Esimerkiksi kun oli ompeluttamassa sormiani pari viikkoa sitten, niin lääkäri sanoi hoitajalle, vaikka osoitti sanat tietenkin minulle, että “Vaikka se on suomalainen, niin kai se pitää silti puuduttaa”. Se oli sellainen hyväntahtoinen lääkärin taholta tullut läppä, johon vastasin, että haavat eivät sitten tulleet puukkotappelussa. Kaikki nauroivat hoitajaa myöten. Lääkäri yritti tietenkin tehdä potilaan oloa mukavammaksi ja onnistui siinä hyvin. Joku tietenkin olisi saattanut loukkaantua lääkärin sanoista, mutta itsellä ensimmäinen reaktio oli kuitenkin nauru.
Tässä lääkärin läpässä on selainen vitsi, jota ei ehkä voi ymmärtää Suomessa asuva suomalainen. Jutun idea on Ruotsin K-Raudan mainos, josta on kehkeytynyt 10-luvun vitsi. Suomalainen “Jarmo” (kaikki suomalaiset ovat ruotsalaisten mielestä Jarmoja) souti Suomesta Ruotsiin K-Raudan takia, jotta Ruotsiin saataisiin halpaa ulkoverhouspaneelia. Mitäpä sitä Jarmo ei tekisi, että Ruotsiin ei saataisi halpaa vuorilautaa. Samanlaisia läppiä, en tiedä nykyajan läppiä, mutta joskus takavuosian DNA, melko halpa. Tämä Jarmo-läppä kehitti muitakin vitsejä.
Olen usein miettinyt, että vastaanko sitä ruotsalaisten stereotypiaa suomalaisista. Omasta mielestäni en. Olen vain ihminen, joka asuu toisessa maassa, ja koska olen vieraana toisessa maassa, niin en jaksa lähteä syväanalysoimaan asioita. Pakko myöntää, että tällä suomalaisstereotypialla pääsee kuitenkin pitkälle. Olen saanut kolme hyvää työpaikkaa ihan pelkästään sen takia, että olen suomalainen. Miksi sitä ei voisi käyttää hyväkseen, jos ruotsalainen kerran kuvittelee, että olen luotettava duunari vain suomalaisuuteni takia.
Mikroaggressioiksi sanotaan niin ikään tilanteita, joissa joudun kertomaan nimeni. Minulta kysytään lähes aina, tai ainakin hyvin usein, että olenko suomalainen kun kerron nimeni. Mikroaggression mukaan tällainen nimen erilaisuuden alleviivaaminen ikään kuin syrjii eri etnistä taustaa olevaa henkilöä. Itse en kuitenkaan ole koskaan kokenut mitenkään syrjivänä, jos joku on kysynyt, että onko nimi suomalainen. Miksi siitä pitäisi loukkaantua ja pahoittaa mieltä, koska nimi nyt sattuu olevaan niin umpisuomalainen kuin vain voi olla.
Tiedän myöskin sen, että joudun aina tavaamaan sekä etu- ja sukunimeni, en muista yhtään tilannetta, jossa ruotsalainen olisi kirjoittanut kertasanomisella sen oikein. Tämä nyt sattuu olemaan asia, johon jokainen maahanmuuttaja joutuu. Miten äidinkieltään ruotsia puhuva henkilö voisi muka osata tulkita suomen ä- ja y- ääkkösiä kuten suomalainen, koska ruotsin kielessä nyt sattuu olemaan niin, että ää kirjoitetaan ee ja ng-äännettä ei ole olemassa.
Mutta mikroaggressio ei ymmärrä yhtä asiaa: silloin kun kaljabaarin pöydässä istuu useampia etnisyyksiä, niin ne, jotka ovat ylpeitä omasta etnisyydestään, niin ne kertovat ylpeinä taustastaan. Nämä henkilöt tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa. Ei ole mitään riitaa vaan ihmiset ovat ihmisiä, kippiksiä juodaan jokaiselle etnisyydelle.
Edelleen mikroaggressioksi kutsutaan sitä, jos kiinnitetään maahanmuuttajan kielitaitoon huomiota, “Sinähän puhut hyvää suomea/ ruotsia/ siansaksaa”. Mikroaggressio tässä on siis se, että ulkomaalaistaustaisen hyvän kielitaidon kehuminen, vaikka onkin kantalaisen mielestä hyvä ele, niin silti se on rasismia. Siinäkin alleviivataan ulkomaalaisen erilaisuus kun henkilö ei puhu kantalaisen kanssa samaa äidinkieltä.
Itse puhun suht koht hyvää ruotsia, mutta kuten suomensuomalaiset, joiden äidinkieli on suomi, niin puhun ruotsia suomalaisittain murtaen. Sama asia, että kun kuulee jonkun virolaisen puhuvan hyvää suomea, niin heti kuitenkin kuulee poljennosta, että puhuja on virolainen. En muista, että joku olisi kehunut ruotsin kielen taitoani, mutta kuten olen sanonut, niin aina kun avaan suuni, niin ruotsalainen kuulee heti ensimmäisestä lauseesta, että olen suomalainen.
Tästä on jopa koomisia tilanteita. Kerran esimerkiksi olin kaljabaarin tupakkapaikalla ja sinne tuli ruotsalainen mies, joka sanoi, että “Tjena, hur läget?”. Eli moro, miten menee. Vastasin kuten tavataan vastata, että “Ja bara bra, själv då?”. Eli hyvin menee, entä itte.
Vaikka kaikkeni panostin, niin jäbän seuraava kysymys oli, että mistä päin Suomea olen kotoisin. Nauratti, en pahoittanut mieltäni. Kysyinkin, että miten se pystyi huomaamaan noin mitättömästä lauseesta suomalaisuuteni. Tällaisia samankaltaisia tilanteita tulee eteen usein. En ikinä pysty puhumaan ruotsia kuten kantalaiset, lähinnä pyrin pitämään kieliopin sellaisena, että esimerkiksi -ssä, -lla, -iin-päätteet ovat ymmärrettäviä ruotsalaisen korvaan plus ajan määreet ovat oikeita.
Mikroaggressio-teorian mukaan rasismia on se, että kantalainen ikään kuin olettaa, että ulkomaalainen ei voi puhua täydellistä suomea/ ruotsia/ siansaksaa ja siten voi syntyä kuva syrjinnästä. Minun mielestä tämä on huuhaata. Ensinnäkin jos ulkomaalaistaustainen puhuu ymmärrettävää ruotsia, niin siltikin siitä poljennosta erottaa aina etnisyyden. Itse pystyn erottamaan kieliopillisesti hyvää ruotsia puhuvista ihmisistä useita poljentoja, esim. arabian- tai somalian kielen poljennot. Mutta mikä siitä tekee syrjintää, jos ihminen puhuu toista kieltä omalla poljennollaan?
Koko käsite mirkoaggressio on mielestäni ihan puhdasta huuhaata, vasemmistolaista sössötystä, eikä sitä allekirjoita edes maahanmuuttajat.
