Ovatko gangsterit jo voittaneet Ruotsin?

Kuvakaappaus 2019-12-14 14-49-31

Trollhättanin viime viikkoiset tapahtumat ovat paljastaneet taas kerran sen, että poliisi on aivan hampaaton uusruotsalaisten gangsterien edessä. Poliisi ei uskalla tehdä mitään, eikä sillä ole edes kapasiteettia siihen. Peli on hävitty.

Kansalaisjournalisti Joakim Lamotte oli viime viikolla Trollhättanin ongelmalähiö Kronogårdenissa kuvaamassa ja haastattelemassa paikallisia ihmisiä alkuviikon mellakoiden takia. Lamotte kirjoittaa tänään Facebookissa, että ennenkuin lähti Trollhättaniin hän teki Facebookiin ajastetun päivityksen siltä varalta, että hän ei tule elävänä takaisin. Vähänkuin jäähyväiskirje.

 
– Kuulostaa ehkä dramaattiselta, mutta sain sellaista tietoa ennen Trollhättaniin lähtöä, että siellä on henkilöitä, jotka ovat suunnitelleet minun listimistä jos ilmaannut Kronogårdeniin tekemään livelähetystä. Ja tiedän ennestäänkin, että Kronogården on tällä hetkellä Ruotsin vaarallisin paikka. Alueella riehuu rikollisia henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan. Jengirikollisuus voi hyvin ja he ovat jatkuvassa sodassa poliisia ja pelastuslaitosta kohtaaan, Lamotte kirjoittaa.
– Useat ihmiset varoittivat minua menemästä Kronogårdeniin, mutta ajattelin, että poliisilla on jonkinlainen valmius pari päivää jatkuneiden mellakoiden takia. Ja että heillä on hyvä tilannetaju ja tilanne hallinnassa mahdollisten uusien mellakoiden varalta. Mutta paikanpäällä huomasin, että eihän siellä ole kuin yksittäisiä poliiseja kun samaan aikaan vastassa oli suuria ryhmiä jengiläisiä.
Lamotte kertoo, että mietti hetken ennenkuin aloitti livelähetystä. Joidenkin mielestä hän jopa hieman naivilla tavalla ajatteli, että ei halua antaa rikollisille valtaa päättää sananvapaudesta. Niinpä kuuluisa livelähetys sitten laitettiin tulille.
– Heti kun astuin autosta ulos ja aloin kuvaamaan alkoi älämölö. Naamioituneet henkilöt huusivat ”huoranpenikka”. Jengiläiset piirittivät minut ja kun yrititn haastatella erästä naista niin uhkailevat henkilöt osoittivat taskulampuilla suoraan silmiin. He käskivät minun häipyä paikalta ja samalla latelivat uhkauksia. Torille tuli koko ajan lisää naamioituneita henkilöitä. Kun jouduin piiritetyksi poliisi yritti puhua nuorukaisille, josta seurasi, että tilanne vain paheni.
– Kolme poliisia yritti suojata minua ja pitää nuorukaisia kauempana, mutta nämä vähät välittävät poliiseista. He seisoivat poliisin varpailla ja huusivat naamat punaisina ”huorakytät” ja muita uhkauksia. Sitten tunsin polttavaa kipua jalassa. Luulin ensimmäisten sekunttien ajan, että minua on lyöty puukolla. Helpottuneena tajusin sen kuitenkin olevan vain potku tai nyrkin isku. Sitten tuli useita iskuja selkään ja takaraivoon ja yrittivät varastaa kamerani.
– Ihmettelin kuinka kauan tämän pitää jatkua ennenkuin poliisi puuttuu asiaan. Sitten tajusin, että jos poliisi pidättää jonkun jengiläisen niin siitä seuraa, että he hyökkäävät poliisin päälle ja heidät pahoinpidellään vakavasti. Poliiseja oli aivan liian vähän eikä heillä olisi ollut mitään mahdollisuuksia esimerkiksi vetää aseita esille ja ampua.
– Yhtäkkiä ympärillä alkoi paukkua. Joku heitteli paukkupommeja ja ihan jalkojen juuressa räjähti useita voimakkaita pommeja. Korvat soivat eikä kuulo ollut normaali. Tässä yhteydessä joku sitten lopulta onnistui varastamaan kamerani.
– Nyt poliisi sai hieman lisäjoukkoja ja he päättivät sulkea koko torin. Torin laidalla on 50 – 100 mölisevää henkilöä, jotka olivat aivan kuin hyeenoja eivätkä he halua muuta kuin tappaa minut. Yksi poliiseista sanoi minulle, että  minun pitää myös mennä pois suljetulta torilta jos en halua tulla pidätetyksi. Katsoin poliisia ja kysyin, että eikö hän tajua, että minut hakataan kuoliaaksi jos lähden kävelemään tästä torilta.
– Vitun sama sitten, ajattelin täynnä adrenaliinia. Jos poliisi haluaa minun lähtevän täältä niin menköön asiat sitten kuten menevät. Lähdin kävelemään kohti sitä naamioitunutta porukkaa, joka vain odotti, että saa minut käsiinsä. Henkisesti päätän tapella henkeni edestä. Jos ne aikovat teurastaa minut niin eivät saa tehdä sitä ilman vastarintaa.
– Siinä tilanteess yksi poliisi sanoi, että käänny takaisin. Hän selvästi ymmärsi, että minut hakataan kuoliaaksi jos menen naamiotuneiden jengiläisten joukkoon. Paikalle järjestettiin poliisiauto ja minut istutettiin sen takapenkille. Sen jälkeen poliisit tekivät auton ympärille muurin ja lopulta lähdimme paikalta kovalla vauhdilla.
 


 
Suora lainaus loppuu. Siinäpä tiivistetty kuvaus Kronogårdenin tapahtumista Joakim Lamotten sanoin. Toivottavasti osasin kirjoittaa asian niin hyvin suomeksi kuin tekstissä Lamotte kertoo sen ruotsiksi.
Olen itse nähnyt vastaavan tilanteen Rinkebyn tammikuun 2016 mellakassa miten poliisi ei uskaltanut puuttua tilanteeseen. Torilla oli arviolta 30-50 nuorukaista, jotka mättivät paikkoja paskaksi. Poliisi antoi nuorukaisten mellastaa 30-45 minuuttia ihan rauhassa. Poliisit ilmestyivät paikalle vasta sen jälkeen kun nuorukaisten turnauskestävyys loppui ja koko Rinkebyn tori oli pistetty remonttikuntoon.
Poliisin strategia on se, että se ei halua provosoida enempiä mellakoita. Kuten Lamotte yllä kertoi niin jos poliisi olisi vaikkapa pidättänyt jonkun mölisijän siitä olisi seurannut, että satapäinen uusruotsalaisten lauma olisi hyökännyt poliisin kimppuun eikä heillä olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä voitolle tilanteessa. Sama asia oli Rinkebyssä. Jos poliisi olisi tullut kesken kiivaimman mellakan torille niin poliisit olisi hakattu, heidän aseet varastettu ja autot poltettu.
Joakim Lamotte kritisoi tätä. Hän sanoo, että kyse ei ole yksittäisen poliisista vaan siitä, että ei ole poliittista halua. Kyse on siitä, että asioihin puututaan matalalla teholla. Siitä seuraa, että rikollispiirit ovat kadottaneet kaiken respektin poliisivoimia kohtaan. Ne voivat käyttäytyä miten huvittaa ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Joka kerta kun poliisi perääntyy niin rikolliset voittavat lisää valtaa ja statusta. Missään muussa maassa ei voi kuvitellakaan, että nuorukaiset käyttäytyvät poliisia kohtaan kuten Ruotsissa, Lamotte kertoo. Ja jatkaa:
– Olin Malmön Rosengårdissa 2008 kun siellä oli pienimuotoinen sisällissota poliisin ja nuorukaisten kesken. Silloin ajattelin, että jos tähän ei puututa kovalla kädellä ja nopeasti niin katastrofi on Ruotsissa valmis. Sama politiikka kuitenkin jatkui ja tänään näemme miten rikolliset ottavat alue alueelta Ruotsin valtaansa. Enää kyse ei ole siitä, että tulevatko jengit voittamaan vai ei. He ovat jo voittaneet.


 
Tuosta vielä kerran video katsantoon, jotta näkee miltä monikulttuurisuus näyttää. Kannattaa katsoa, vaikka ei ymmärtäisikään ruotsia.