Pienessä Tanskassa on sattunut vast´ikään pieni, liki viattoman tuntuinen tapahtuma mikä kuitenkin avaa aivan perustavaa laatua olevia yhteiskunnallisia ydinkysymyksiä – ja vastauksia.
Tarina lyhyesti: vaikka Tanska ei ole missään vaiheessa ollut lähelläkään Ruotsin hulluutta monikulttuurin syleilyssään, niin sielläkin ovia on avattu tasa-arvoisuuden merkeissä niin politiikkaan, poliisiviranomaisille kuin puolustusvoimiinkin. On mahdollisuus liittyä ja vaikuttaa vaikka olisi nainen, maahanmuuttaja tai vaikka musliminainen. Joskus ne arvot kuitenkin kolahtavat pahasti – kuten tässä Varden kasarmeilla sattuneessa tapahtumassa: Nuori tanskassa asuva musliminainen oli liittynyt puolustusvoimiin, mutta joutui jättämään kasarmin – ja suht´ hyväpalkkaisen sotilaskoulutuksen – jo 4 palveluspäivän jälkeen.
Syy: hän ei suostunut poistamaan huiviaan.
Tanskassakin on pieniä häiriöpuolueita (De radikale, vihreät ja etenkin Enhedslistan), joiden mielestä tämä oli tietenkin sortoa ja rasismia ja vääryyttä yhteiskunnan ja puolustusvoimien taholta. Puolustusvoimien kun tulisi vaatetukseltaan sopeutua kaiken maailman tapoihin ja kulttuureihin. Vai pitäisikö?
Ehkä tämä tapaus antaa aihetta syvempään pohdintaan. Asiaan tarttui myös ex-maahanmuuttoministeri Inger Stöjberg, jonka artikkelista B.T. -lehdestä pari poimintaa:
“Heittäisit nyt ihmeessä se huivisi jorpakkoon – miksi Tanskan armeijan pitäisi sopeutua vieraiden uskontojen tapoihin? Eikö asian pitäisi olla juuri päinvastoin kun Tanskan puolustusvoimista on kysymys? Miksi tälle nuorelle naiselle on tärkeämpää pitää kiinni huivistaan kuin sopeutua puolustusvoimien vaatetukseen?” Tässä yhteydessä tulee mieleen myös Suomen uimahallien suljetut vuorot ja burkina-keskustelut. Mutta mistä tässä on lopulta kysymys?
Stöjberg kuittaa asian selkeästi ja ymmärrettästi:
“Tälle naiselle ovat siten konservatiivisen islamismin (jihadismin – kirjoittajan lisäys) arvot tärkeämpiä kuin tanskalaiset arvot.” Siinä sitä arvopohjaa.
Entä siinä tapauksessa jos tulisikin todellinen kriisitilanne, jopa Ruotsissa puhutaan armeijan käyttämisestä ns. No Go -alueilla (siis muslimimaahanmuuttajien kantaruotsalaisilta valloittamilta asuinalueilla). Kenen etuja tämä koulutuksesta poistettu neitonen siinä tilanteessa ajaisi? Uskontonsa vaiko Tanskan?
Kun samaan aikaan muistetaan, että jopa useissa arabimaissa on voimakkaita naisten vapauksia ajavia liikkeitä (mm. Facebookissa “My Stealthy Freedom” – mukana yli miljoona naista), joilla juuri huivipakon poisto on jopa keskeisenä vaatimuksena naisten kamppailussa kohti tasa-arvoa ja vapautta etenkin arabimaissa.
Inger Stöjberg lopettaa kirjoituksensa tähän tapaan:
“Asia on nyt kerta kaikkiaan siten, että jos alamme antamaan puolustusvoimia myöten eri vapauksia esimerkiksi huivipäisille, niin olemme väärällä tiellä. Mehän tukisimme silloin naisia alistavaa synkkää vanhakantaista islamismia ja hylkäisimme samalla kaikki ne musliminaiset, jotka haluaisivat elää normaalia vapaata länsimaista elämää pohjoismaiseen tapaan. Sen sijaan, että vaaditte erityisoikeuksia teidän pitäisi liittyä taisteluun naista alistavia ja synkkiä kulttuureja vastaan – useathan teistä ovat juuri paenneet tällaisista maista ja saaneet Tanskassa niin suojelun kuin täydellisen vapauden ja tasa-arvon.”
Eli miksi tästä pitäisi ylipäätään edes keskustella?
Eli heittäköön huivinsa.
–Kari Ilmarinen–
