Ruotsissa ja Suomessa on puhuttu paljon musliminaisten huiveista. Suomessa pohditaan jopa sitä, että sopisiko huivi poliisille.
Suurin perustelu huivin puolesta on se, että uusruotsalaiset tytöt ja naiset voivat itse valita käyttävätkö huivia vai ei. Niin ikään väitetään, että huivi on vain vaatekappale siinä missä pipo. Kuin meikäläisen pipo.
Mutta kun ei ole. Huivista tulee tavallinen vaatekappale vasta silloin, kun ketään ei vangita, murhata tai pahoinpidellä sen takia, että ei käytä huivia. Maailman lähes kaikissa – ei siis kaikissa vaan lähes kaikissa – muutamassa kymmenessä islamilaisessa valtiossa naisilla ei ole mitään mahdollisuuksia valita käyttääkö vaiko eikö käytä huivia. Saudeissa, joissakin Lähi-idän valtioissa, Pakistanissa, Afganistanissa, Somaliassa ja Indonesiassa, muutaman mainitakseni, naisilla ei yksinkertaisesti ole sellaista vaihtoehtoa, että he voisivat jotenkin simsalabim itse valita olla käyttämättä huivia. Pikkutytöillä tällaista mahdollisuutta on jos mahdollista vieläkin vähemmän.
Riippuen valtiosta niin paljaasta päästä kärsii parhaassa tapauksessa vain alapää. Nainen siis voidaan raiskata rangaistuksena huivittomuudesta. Pahimmillaan pääsee roikkumaan kaulastaan nosturin aisaan tai pää irroitetaan muusta ruumiista. Välimallin kuritus on piiskaaminen, jota erityisesti suositaan Indonesiassa. Indonesiassa nainen siis piiskataan jos huivi ei ole päässä julkisella paikalla.
Kun tällaisia rituaalirangaistuksia suoritetaan julkisesti, näytösluontoisesti, niin jokainen ymmärtää, että yksikään nainen ei uskalla edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, että jättäisi huivin kotiin ja lähtisi kylille tukka auki. Nämä naiset eivät edes salaa uskalla ajatella sellaista vaihtoehtoa. Pelkkä ajatuskin saattaa paljastaa “huivikriittisen” mielipiteen. Se voi näkyä silmistä, paljastua pienestä eleestä. Liian huolettomasta päänheilautuksesta. Sharia-poliisi voi tarttua tähän, ottaa kadulla puhutteluun. Kiltti tyttö ei osaa valehdela ja saattaa tunnustaa itkua tihrustaen, että ajattelin tänään miltä tuntuisi kulkea ilman säkkiä päässä. Jo ajatuksen tasolla huivittomuus voi olla katastrofi.
Näin ollen islamilainen huivi on yksiselitteisesti sorron ja alistuksen, väkivallan ja murhaamisen symboli. Ja jos aikuinen mies ei osaa olla kiihottumatta pikkutytöstä ilman, että tällä on säkki päässä, se on yksiselitteistä lasten seksualisointia.
Osa 2.
Tiedättekö miten valkoinen pottunokka kokee elämän kun ympärillä on tuhansia kummituksen näköisiä hiippareita?
Kerron tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä olen asunut vuosia Tukholmassa ja vuosia niillä alueilla, joissa asuu paljon kolmansista islamilaisista maista tulleita tulijoita. Sinne sijoittuvat kuuluista ongelmalähiöt mm. Rinkeby ja enemmistö ihmisistä on muslimeja.
Valkoinen mies muuttuu ilmaksi. Naisille. Ei sillä, että jokaisen kolmannesta maailmasta tulleen kummituksen pitäisi puhua minulle tai reagoida olemassaolooni, mutta esimerkiksi sellaiset peruslänsimaiset kohteliaisuussäännöt voi unohtaa, kuten että naisille avataan ovi. Kummituksille ovia ei avata. Sillä ne eivät kulje siitä oven avauksesta.
Kun menee kerrostalon alaovesta sisälle ja kohteliaana yritän muka pitää ovea auki samaan aikaan tulleelle kummitukselle, niin kummitus ei tervehdi, ei katso silmiin vaan painaa päänsä maahan eikä mene siitä ovesta sisälle, jota yritän pitää auki. Valkoihoinen pottunokka saattaa herkästi kokea hieman idioottimaista oloa tuossa tilanteessa.
Sama tilanne hississä. Olet menossa ylös tai alas ja hissi pysähtyy välille. Ovi avautuu ja siellä seisoo kummitus. Hän huomaa valkoisen pottunokan hississä. Kummitus mutisee jotain, painaa hissin oven kiinni tulematta hissiin ja ottaa seuraavan hissin tai menee portaita. Valkoinen pottunokkamies ja kummitus eivät mahdu kahdestaan samaan hissiin.
Tilanne on eri jos kummitus on tulossa hissiin miehensä kanssa. Tai kummituksia on tulossa kaksin kappalein. Sen muutaman vuoden kun asuin Rinkebyssä niin saman rapun kummitukset eivät kertaakaan tervehtineet kohdatessa. Itse ihan vittumaisuuttani tervehdin joka kerta. Pikku kaljassa olin yli-tervehtiväinen. Eivät ne kuitenkaan lämmenneet minulle ja tervehdyksiini.
Sama kaava julkisissa liikennevälineissä kuten metrossa. Jos vieressäsi on metron ainoa vapaa penkki ja vaunuun nousee kummitus on satavarmaa, että hän ei istu viereesi vaan mieluummin seisoo. Istuu sitten vasta kun muualta vapautuu paikka.
Kummitusta pelottaa ajatus, että “joku” näkee, ja että siitä seuraa hänelle rangaistus. Valkoinen pottunokkamies voi aiheuttaa kummitukselle suunnatonta vahinkoa. Kummitus ei siis tee ilkeyttään tuota kaikkea vaan se on sisäänrakennettu islamiin. Joten mitäpä nainen muutakaan voi.
Osa 3.
Jos haluaa nähdä miten suojasäkki toimii niin voi käydä iltatuimaan vaikkapa Tukholmassa Rissnen McDonaldsissa. Se sijaitsee siinä Rinkebyn kupeessa.
Salissa istuu aina suuret laumat kolmansista maista tulleita nuoria miehiä. Mötäkkä on kaamea. Kuuma kesäpäivä. Saliin astelee kummitus suojasäkissään, ei tapahdu mitään. Touhu jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun saliin astelee vähiin puettu blondiino, alkaa kummallinen rituaalileikki.
Siihen asti pöydissä istuneet nuorukaiset, jotka eivät ole tilanneet mitään, vain mölynneet, menevät pariksi sekunniksi hiljaiseksi. Sitten alkaa kuulua maiskutus. Pottunokat tekevät tuota maiskutusääntä äärimäisen harvoin. Kieli laitetaan etu_ylä_hampaiden taakse ja maiskautetaan. Länkkäri saattaa maiskauttaa tällä tavalla hämmästyessään. Kolmansista maista tulleille miehille tuo maiskutus on kuin joku kutsuhuuto. Sylkirauhaset huutavat hoosiannaa kun nuorukaiset yrittävät kilpaa saada suojasäkittömän blondiinon huomion.
Tätä maiskutusta kuulee käytännössä kaikkialla missä vain kulkee blondiino. Yksinkin kulkeva kolmansista maista tullut mies voi päästää valkosipalilta haisevan maiskautuksen kun vastaan kävelee blondiino kesävaatteissa.
Aikamoinen ero siis kummituksen ja blondiinon sisääntulolla. Suojasäkki toimii.
Loppupuheenvuoro
Näitä ilmiöitä ei huomaa niin selvästi Suomessa. Ehkä tuon kummitus-ilmiön, mutta miesten maiskutusta ei niinkään. Seurasin keväällä Itäkeskuksessa tapahtumia pitkään enkä havainnut tätä maiskutus-ilmiötä. Se johtuu luultavasti siitä, että ihmiset nyt yksinkertaisesti alkavat noudattamaan kotimaansa tapoja mitä enempi heitä asuu jossain tietyllä alueella asuu. Yksittäiset uussuomalaiset eivät noudata kotimaansa “yleisiä käytöstapoja” niin selvästi. Mutta kun kolmansien maiden väkimäärä kasvaa enemmistöksi – kuten kuten nyt vaikkapa Rinkebyssä – niin ei ole enää mitään syytä noudattaa ruotsalaiseen kulttuuriin sidonnaisia käytöstapoja. Eivätkä toisen polven nuorukaiset edes tiedä mitään ruotsalaisten tavoista. He syntyvät ja kasvavat somalialaiseen/ arabialaiseen/ etc kulttuuriin ja harvalla on kosketusta sellaiseen asiaan kuin ruotsalainen kulttuuri.
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran vuosi sitten, mutta sopii tähän päivään hyvin.
