Ruotsissa on viime aikoina puhuttu paljon työperäisestä maahanmuutosta, ei niin positiiviseen sävyyn vaan päinvastoin. On pikkuhiljaa paljastunut, että käytännössä lähes kaikki työperäiset oleskeluluvat muista kuin länsimaista, perustuvat tavalla tai toisella jopa puhtaaseen orjuuteen.
Onhan asia ollut tiedossa jo pitkään, mutta moni on kuitenkin ajatellut, että työperäisiä oleskelulupia myönnetään sellaisiin ammatteihin kuten klassinen koodari. Tosiasiassa mitään koodareita ei tule yhtään mistään vaan työperäinen maahanmuutto perustuu kahteen asiaan:
1. Joko keksitään joku veivaus, jolla voi kupata ruotsalaisia veronmaksajia ja samalla saadaan joku maanmies Ruotsiin. Tällainen veivaus on koko syksyn esillä ollut kotipalveluveivaus. Tästä huijausmuodosta puhutaan ruotsiksi “brukarimport”, eli suomeksi jotain… hyväksikäyttömaahanmuutto tms.
Esimerkki: kolmannesta maailmasta tullut henkilö laittaa pystyyn kotipalveluyrityksen. Sen jälkeen etsitään kotimaasta perhe, jonka lapsi on liikuntavammainen. Perhe palkataan kotipalveluyritykseen aluksi ikään kuin oikeisiin töihin. Näin perheenpäällä on osoittaa Ruotsin Maahanmuuttovirastolle ruotsalainen työpaikka. Maahanmuuttovirasto hyväksyy tällaisen työperäisen oleskelulupahakemuksen melko helposti. Henkilöllä on valmis työpaikka hoitoalalla, ja hoitajiahan tarvitaan.
Veivaus jatkuu nyt niin, että henkilö työskentelee kotipalvelussa “oikeissa töissä” muutaman kuukauden. Sen jälkeen vanhemmat hakevat kotihoidon tukea omalle lapselleen ja aloittavat työskentelyn oman lapsensa kotihoitajina samaisessa firmassa.
Kehitysmaasta tullut perhe voi nyt ruotsalaisten veronmaksajien kustannuksella puuhastella päivät pitkät mukavia tekemättä mitään oikeaa työtä. Suurin hyötyjä on tietenkin kotipalveluyritys, joka vetää suurimmat rahat taskuun. Perheelle maksetaan pientä “kipurahaa”. Mutta tässä tilanteessahan perhe ei voi mennä kertomaan kenellekään, että he eivät saa oikeaa palkkaa. Muuten kotipalveluyritys antaa potkut. Potkuista taas seuraa oleskeluluvan loppuminen ja paluu kotiin.
Mutta joka tapauksessa perheen elämä on mukavaa ja yltäkylläistä verrattuna kotiin kehitysmaahan.
2. Toinen melko suoraviivainen ja hyvin yksinkertainen huijaus on puhdas kusetus. Tässäkin kehitysmaista tulleet, jo Ruotsissa oleskelevat henkilöt kusettavat maanmiehiään orjiksi.
Kaava on yksinkertainen. Pizzeria, siivousfirma tai mikä tahansa firma palkkaa jonkin maanmiehensä Ruotsiin töihin. Tehdään työsopimukset ja anotaan työperäinen oleskelulupa.
Mutta itse työ onkin sitten orjatyötä. Henkilölle maksetaan muutaman kymmenen kruunun päiväpalkkoja 15 tunnin työpäivistä. Kuka nyt eniten kehtaa kusettaa.
Tässäkin tilanteessa orjaksi joutunut ei voi tehdä yhtään mitään. Palkka on pieni, mutta koska on työperäinen oleskelulupa, joka loppuu jos loppu työ, niin orja joutuu siinä arvioimaan, että onko elämä parempaa Ruotsissa pizzaorjana vai kotona kehitysmaassa kivikasan keskellä.
Maahanmuuttovirasto myöntää vuosittain satoja työperäisiä oleskelulupia yksin tähän kotipalvelutoimintaan. Syksyllä paljastui, että mongoliaanot ovat erikostuneet tähän hommaan erityisesti. Joukossa tietenkin klassinen syyrialaisten kotipalveluhuijaus.
Näyttää siis siltä, että koko työperäinen oleskelulupa ihan samanlaista teeskentelyä kuin turvapaikkamaahanmuutto.
♦ ♦ ♦
Laskin huvikseni, että mitä joku pikku kaupungin pizzerian pyörittäminen maksaa. Jätetään laskuissa arvonlisäverot pois, niin asian ymmärtää helpommin.
Montako pizzaa pitäisi kuukaudessa myydä, jotta voisi maksaa normaalia palkkaa vaikkapa kahdelle työntekijälle? Jos pizzeria on auki ma-su vaikkapa 10-01.00, niin silloin pitäisi olla kaksi työntekijää, jotka molemmat tekevät yksin 8 tunnin vuoron.
Leikitään, että duunarien palkka on 1 500 euroa. Tähän summaan pitää lisätä erilaisia työnantajamaksuja noin 45 %, eli kaksi työntekijää maksaa yrittäjälle 4 350 euroa. Tämän verran pitäisi vähintään myydä pizzoja.
Päälle tulee tietenkin kiinteistön kulut, oletetaan vuokra 1 000 euroa, muut kiinteistöhoitokulut vedet, sähköt jne. 500 euroa. Sitten pitää tietenkin hakea tukusta tavaraa, jotta niitä pizzoja pystyy leipomaan. En osaa sanoa mitään summaa, mutta leikitään, että tukkuun menee kuukaudessa 5 000 euroa.
Näin ollen pizzerian menot olisivat alakanttiin 10 850 euroa. Yrittäjän pitäisi nostaa itselleenkin vielä palkkaa, mutta antaa sen tällä kertaa olla.
Jos pizzeria on auki siis joka päivä, niin kuukaudessa jokaisen päivän myynti pitäisi olla 360 euroa. Jos pizza maksaa vaikkapa 10 euroa kappale, niin päivässä pitäisi tietenkin pyöräyttää tuollaiset 36-37 pizzaa.
Tämä saattaa olla mahdollista jossain vilkkaalla liikennepaikalla, mutta enpä usko, että jossain pikkukaupungissa päästään tällaisiin myynteihin kuin muutamana viikonlopun perjantaina. Vastapainoksi tyhjät maanantai-illat, joilla pitäisi tasoittaa kuukauden keskimääräistä myyntiä.
Ei siis ihmekään, että tekee mieli hankkia entisestä kotimaasta pizzeriaan nöyrä orja. Itsekin voisin perustaa firman, jossa olisi orjia.
