Tanskassa ja Ruotsissa suhtautuminen kehitysmaa-maahanmuuttoon on lähtökohtaisesti melko erilainen. Saati sitten Suomessa ja Norjassa, jossa tämä maahanmuutto on ollut hyvin marginaalista viime vuosiin asti.
Tanskassa maahanmuuttoon on perinteisesti suhtauduttu hyvin ”suvaitsevaisesti”, kuten moniin muihinkin asioihin. Maahanmuutolla on siellä yhtä pitkät perinteet kuin Ruotsillakin, muutamin poikkeuksin, siitä myöhemmin. Tanskassa voi olla ehkä suhteessa väestöön ehkä aavistuksen verran vähemmän maahanmuuttajia, mutta ihan samanlainen maa se on kuin Ruotsikin. Kööpenhaminassa on isoja maahanmuuttajalähiöitä, ihan kuten Tukholman Rinkeby. Aarhusissa on iso maahanmuuttajavähemmistö, kuten monissa muissakin kaupungeissa. Odensessa asuu myös paljon maahanmuuttajia.
Tanskan ”ongelma” on se, että sen naapurimaa on Saksa, joka on aivan omalla levelillä maahanmuuttoasioista. Saksasta pääsee aivan vapaasti rajan yli Tanskaan ja Saksan jättimäisillä maahanmuuttaja-alueilla ja klaaneilla on hyvät ja tiiviit yhteydet Tanskan kehitysmaista tulleisiin maahanmuuttajiin. Voisi sanoa, että Tanska on Saksan maahanmuuttaja-alueiden esikaupunkia.
Lisäksi maahanmuuttajat näkyvät hyvin selvästi Tanskan katukuvassa. Tanska on pinta-alaltaan Viron kokoinen pikku maa, joka vastaa Ruotsia Göteborgista etelään, Suomessa joku Pori-Savonlinna-akselin eteläpuolista aluetta. Väkimäärä Tanskassa on kuitenkin sama kuin Suomessa ja Norjassa.
Tarkoittaa sitä, että Tanska on tiheään asuttu maa. Näin ollen myös maahanmuuttajat näkyvät hyvin selvästi katukuvassa. Verrattuna Ruotsiin, jossa tulijat ovat levittäytyneet ainakin 2-3 kertaa suuremmalle alueelle. Voisi sanoa, että jos vertaa Tanskaa ja Ruotsia, niin maahanmuuttajien näkyvyys on vertauskuvallisesti sanottuna jotain sellaista, että Tanska on kuin pieni grogi-lasi, johon on laitettu 4 cl väkevää vodkaa. Lantrinkia ei mahdu kovin paljoa ja siksi jokainen ryyppy menee päähän tukevammin kuin Ruotsissa, jossa sama 4 cl vodkaa on laitettu litran mehukannuun ja loput lantrinkia. Saa tipotella aika reippaasti, ennen kuin alkaa nousemaan päähän.
Tanska on edelleen hyvin suvaitsevainen maa, mutta siellä näitä maahanmuuttaja-grogi-laseja on vedetty jo sen verran, että on alettu huomaamaan, että päähän menee kuin metrinen halko. Tanska on suomalaisille, ja monille ruotsalaisillekin lukuun ottamatta Skoonea, melko etäinen maa. Monilla on jäänyt huomaamatta, että Tanskassa maahanmuutto on aiheuttanut suuria ongelmia. Ruotsin mediat eivät nostele näitä asioita paljon esille, saati sitten Suomessa, joka ei ole edes Tanskan naapurimaa. Tanska on Suomen näkökulmasta jo niin kaukainen maa, että vain isoimmat risaukset pääsevät medioihin.
Mutta, Kööpenhaminassa ja kaikissa isoissa kaupungeissa on todella kovia maahanmuuttajajengejä. Lisäksi Tanskan suvaitsevaisuus on aiheuttanut sen, että ääri-islamismi on saanut levitä aivan vapaasti. Pohjois-Euroopan poliittinen ääri-islamismin ydin onkin Kööpenhamina-Malmö-akselilla, joissa maiden islamistien välinen yhteistyö on syvää ja toimivaa. Heitä ei erota kieli, sillä he puhuvat kaikki samaa kieltä (arabiaa, somaliaa etc) eikä yhteydenpidossa tarvitse tulkita asioita tanskan ja ruotsin kielen välillä.
Ruotsikin on ”suvaitsevainen” maa, sillä poikkeuksella, että kun Tanska esimerkiksi on melko vapaa maa mietojen huumeiden suhteen (yhden mainitakseni), niin näillä asioilla Ruotsissa ei ole mitään suvaitsevaisuutta. Ruotsin maahanmuuttaja-suvaitsevaisuus johtuu eri asiasta.
Ruotsiin on muuttanut jostain 50-luvulta alkaen aina 80-luvulle asti paljon työvoimaa. Tietenkin suomalaiset, mutta myös kreikkalaiset, turkkilaiset ja entisen Jugoslavian alueelta tulleet maahanmuuttajat ovat olleet hyvin merkittävässä asemassa, jotta monet teollisuuden alat ovat lähteneet nousuun. Boråsin tekstiiliteollisuus on suomalaisten naisten kultaamaa. Södertäljen Scania, Volvon tehtaat, Trollhättanin Saabin tehtaat, Upplands Väsbyn Marabou jne jne ovat edellä mainittujen etnisten maahanmuuttajaryhmien työpanoksen ansiosta saaneet sen loiston mitä se tänä päivänä on.
Kun teollisuus lähti Ruotsissa nousuun, niin se yksinkertaisesti tarvitsi työvoimaa. Sitä ei riittänyt ruotsalaisissa kunnissa. Tehtaat olisivat pysähtyneet, jos ei olisi saatu työvoimaa. Niinpä ruotsalaiset lähtivät värväysmatkalle ja hakivat työvoimaa sellaisista maista, joista sitä oli saatavilla. Vanhemman sukupolven muistoissa nämä hulluna töitä tekevät maahanmuuttajat ovat edelleenkin ”hyviä maahanmuuttajia”.
Ero on (mielestäni) merkittävä. Tanska oli takavuosina jostain 70-80-lukujen vaihteesta alkaen se yltiösuvakki, joka otti vastaan kehitysmaista tulleita tulijoita ihan vain suvaitsevaisuuden takia. Tai tämäkin on hieman väärin sanottu. Ei nähty mitään syytä sille, että miksi tulijoita ei olisi voitu ottaa vastaan. Sen jälkeen tulijavirta on vain jatkunut näihin päiviin asti, kunnes grogi-laseja on kipattu niin paljon, että on huomattu, että yksikin lasi lisää, niin tulee aivovaurio. Tanska ei ole ikinä hyötynyt maahanmuuttajista kuten Ruotsi takavuosina. Tämä on pikkuhiljaa uuden sukupolven myötä ymmärretty ja melko päättäväisellä rintamalla politiikot ovatkin lähteneet tekemään monenlaisia rajoituksia kehitysmaista tulevan maahanmuuton suhteen. Lisäksi pyritään löytämään keinoja, joilla jo maassa olevat maahanmuuttajat voitaisiin saattaa turvallisesti takaisin kotiin.
Kun taas Ruotsissa, jonka maahanmuutto ei alun perin johtunut maailman halaamisesta, vaan puhtaasti taloudellisista seikoista. Maahanmuutto nähdään edelleenkin jonkinlaisena hyötynä. Varsinkin vanhempi sukupolvi ajattelee edelleenkin niin, että KAIKKI maahanmuutto hyödyttää ruotsalaista elinkeinoelämää. Soraääniä on toki jo nykyäänkin joukossa. Monet ovat huomanneet, että kehitysmaista tulleet tulijat eivät välttämättä olekaan samanlainen kultakaivos kuin 50-80-lukujen maahanmuutto.
Esimerkiksi työnantajani, joka on kantaruotsalainen ja tukholmalainen jo monessa polvessa, ikää vajaa 60 vuotta. Hän kertoo, että ajatteli jonnekin +40 vuotiaaksi, että kaikki maahanmuuttajat ovat aivan samanlaisia kovia työmiehiä kuin ennen vanhaan. Vanhoilla päivillä äijä on huomannut, että kotilähiö Hässelby on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana aivan erilaiseksi maailmaksi kuin mitä se oli lapsuudessaan 60-70-luvulla ja nuoruudessa 80-luvulla.
Lainaanpa äijän erästä lausumaa kaffeen ja pullan kera:
– 70-80-luvulla kun olin nuori, niin kaikki tunsivat muutaman suomalaisen. Ainoa ero suomalaisiin oli se, että suomalaiset puhuivat murtaen ruotsia (bryta på finska = tarkoittaa sitä, että useimmilla, joilla äidinkieli on suomi, niin heillä (meillä!) on hieman erilainen tapa lausua ruotsia).
– Tämä ei ole ollut meidän nuoruudessa mikään ongelma. Näistä kaikista suomalaisista lapsuuden ja nuoruuden kavereistani on tullut aikuisina arvostettuja kansalaisia, joista ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Olihan esimerkiksi Vällingbyssä (Hässelbyn naapurilähiö) ”suomalaiskortteli”, eli kerrostalo, jossa asui 4-5 suomalaista perhettä, mutta tämä suomalaiskortteli ei ollut mikään negatiivinen ilmaus. Verrattuna nykypäivään, kun mainitset edes sanan Rinkeby, niin suomalaiskorttelilla ja ulkomaalaiskorttelilla on aivan eri merkitys.
Itse olen huomannut tämän ”hyvä maahanmuuttaja”-idean usein. En yleensä ohjaa uusien ruotsalaistuttavuuksien kanssa puhetta maahanmuuttoon, enkä kerro mielipidettäni, jos ruotsalainen ei tee aloitetta. Joskus kuitenkin pikku kaljassa saatan baaripöydässä ottaa puheeksi asian. Hyvin monesti olen saanut täystyrmäyksen mielipiteilleni. On sanottu, että koska olen itsekin maahanmuuttaja, niin minulla ei ole varaa arvostella asiaa. On myös sanottu hyvin usein, että ”meillä ei ole ollut 1950-80-luvuilla ongelmaa suomalaisten kanssa, eikä meillä ole ongelmaa maahanmuuttajien kanssa 2000-20-luvuillakaan”.
Iso osa ruotsalaista ”suvaitsevaista” maahanmuuttoa perää siis puhtaasti siihen ajatukseen, että kun maahanmuuttajat olivat ennenkin hyviä, niin niin ne ovat edelleenkin. Tähän rinnalle on sitten syntynyt sellainen tanskalaistyylinen ”rasmus-suvaitsevaisuus”, jossa kaikki on rasismia, ja jossa suvaitsevaisuus on vedetty maailmanennätyslukemiin.
Suomessa ja Norjassa ”suvaitsevaisuus” on sitten ihan erilaista, se on… no en osaa sanoa mitä, mutta se on sitä tanskalaistyylistä suvaitsevaisuutta. Suomi ja Norja eivät ole ikinä hyötyneet pennin vertaa massamaahanmuutosta, kuten ruotsalaiset; ei taloudellisesti eikä mitenkään muutenkaan. Tai on niitä joitakin, voidaan mainita norjalainen maahanmuuttaja Hans Gutzeit, joka oli sahamies kuten Teuvo Hakkarainen.
Gutzeit pyöritti Norjassa isältään perimiään sahoja ja kun näkymät sahateollisuudelle Norjan Fredrikstadissa olivat huononpuoleisia, niin äijä päätti lähteä Suomeen ja päätyi Kotkaan, jonne perusti joskus 1870-luvulla sahan, firmanimeltä Norjan saha. Suomessa nimittäin oli puuta niin perkeleesti. Sahasta kasvoi menestys, joka on nykyään Stora Enso, tai mikä sen nimi onkaan monien fuusioiden ja muutosten kautta. Voidaan tietenkin sanoa, että Hans Gutzeit, joka läpsytteli Suomeen 1800-luvun loppupuolella, niin hänellä on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen elinkeinoelämään.
Sen jälkeen on ollut hiljaista. 1900-vuosisadalla Suomi on ollut pystyssä ihan melko pelkästi suomalaisten, ruotsalaisten ja saksalaisten firmojen avulla. Suomi ei kuitenkaan ole kokenut sitä samaa maahanmuuttajien kultavuosikymmeniä kuten Ruotsi. Norjassakaan tätä ilmiötä ei ole tapahtunut.
En jaksa kirjoitella pitkiä artikkeleita yhteen putkeen, mutta teen toisen osan Suomen ja Norjan suvakkiudesta lähipäivinä. Jos juttu oli lukemisen arvoinen niin lyö kommentti, mutta jos juttu oli tähän asti perseestä, eikä siinä ollut mitään asiaa, niin laita sekin kommentti.
Kommentoi artikkelia ja sen sisältöä ja vältä aiheeseen täysin liittymätöntä kommentointia.
