Koronapandemian takia hallitus laski kulutusluottojen korot tilapäisesti 10 prosenttiin. Väliaikainen korkokatto kesti heinäkuusta 2020 syyskuun 2021 loppuun.

Jo elokuun 2021 alussa oikeusministeriössä alettiin valmistella kuluttajaluottoja koskevan lainsäädännön pysyvää muuttamista. Työryhmä päättää toimikautensa 28.2.2022. Tässä artikkelissa pohdin sitä, millä tavalla kuluttajalainoja koskevia lakeja mahdetaan muuttaa. Tässä vaiheessa tämä on pelkkää arvailua, sillä uuden lain valmistelu on vielä pahasti kesken.

Taas uusi korkokatto?

On mahdollista, että hallitus päättää asettaa vakuudettomille kulutusluotoille taas uuden korkokaton. Oikeusministeriön työryhmän yksi tavoite oli nimittäin selvittää ja arvioida sitä, olisiko korkokaton pysyvä alentaminen mahdollista. Kulutusluottojen korkojahan on alennettu 2010-luvulla kahdesti. Vuonna 2013 alle 2000 euron lainoille määrättiin 50 % korkokatto.

Syyskuussa 2019 kaikenkokoisille vakuudettomille lainoille asetettiin 20 % enimmäiskorko, ja samalla lainan muiden kulujen määrä rajattiin korkeintaan 150 euroon vuodessa. Kuten edellä todettiin, kymmenen prosentin väliaikaista korkokattoa sovellettiin heinäkuusta 2020 syyskuun 2020 loppuun. Kymmenen prosentin korkokatto sai osakseen paljon kritiikkiä.

Rahoituslaitokset valittivat, ettei luotonanto enää kannata, ja osa rahoituslaitoksista joutuikin lopettamaan toimintansa joko toistaiseksi tai lopullisesti. Kymmenen prosentin korkokatto harmitti myös monia kuluttajia, sillä lainan saaminen etenkin pienituloisena vaikeutui merkittävästi. Korkokaton aikana olisi esimerkiksi ollut järkevää yhdistää kalliit lainat yhdeksi, mutta pankeista ei saanut edes tällaista uudelleenrahoituslainaa.

Jos korko saa olla enintään 10 %, ei pankki voi ottaa kovin suuria riskejä, joten pankit alkoivat arvioida lainanhakijoiden luottokelpoisuutta aiempaa tarkemmin. En siis usko, että uusi laki sisältäisi 10 % pysyvän korkokaton. Paineita korkokaton alentamiseen kuitenkin on.

Kompromissiratkaisu voisi olla 15 % korkokatto…?

Hyvä paha korkosääntely

Kulutusluottojen hintasääntely herättää siis mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ylen mukaan pankki- ja rahoitusalan toimijoiden edunvalvontajärjestö Finanssiala ry:stä kerrotaan, että ala suhtautuu varauksellisesti korkosääntelyyn.

Tässä ei ole kyse vain siitä, että alan toimijoilla on niin sanotusti oma lehmä ojassa. On nimittäin syytä epäillä, että korkokaton laskeminen nykyisestä johtaisi luottosummien kasvamiseen (kuten kävi vuoden 2013 korkokaton jälkeen).

Tämä voisi edistää kuluttajien ylivelkaantumista, vaikka korkokaton tavoite on päinvastainen. Saman artikkelin mukaan Kuluttajaliitto kannattaa vankasti pysyvää 10 % korkokattoa.

Kuluttajaliiton mukaan ylivelkaantuneille ei tulisi myöntää edes halpaa lainaa, vaan heidän tulisi hakeutua sosiaalisen luototuksen, sosiaaliturvan ja sosiaalihuollon piiriin.

Absoluuttinen kustannuskatto ja ylivelkaantuneiden luottokustannusten kohtuullistaminen

Kuluttaja-asiamiehen blogikirjoituksesta keväältä 2019 voi päätellä, että kuluttaja-asiamiehen taholta korkolakiin haluttaisiin vielä lisää tiukennuksia. Kuluttaja-asiamies olisi halunnut jo vuoden 2019 korkokaton koskevan vanhoilta luottotileiltä tehtyjä nostoja.

Kuluttaja-asiamies olisi halunnut lakiin myös absoluuttisen kustannuskaton, mikä olisi estänyt luottokustannuksia (avausmaksua ja tilinhoitomaksuja) ylittämästä alkuperäisen luoton määrää.

Tässä asiassa oltaisiin voitu ottaa mallia Ruotsissa ja Isosta-Britanniasta, mutta tuon samaisen blogikirjoituksen mukaan mallia ei ehditty valmistella vuoden 2019 lainsäädäntöön.

Blogitekstissä toivottiin myös parannettavan tuomioistuinten toimintamahdollisuuksia niin, että tuomioistuin voisi oma-aloitteisesti kohtuullistaa kohtuuttoman suuria luottokustannuksia.

Tällä haavaa tämä on mahdollista vain, jos velallinen itse esittää kohtuullistamisvaatimuksen saatuaan tuomioistuimelta velkomushaasteen maksamattomasta lainasta. Harva tuntee tätä oikeutta, eikä siksi osaa tai uskalla vaatia luottokustannustensa kohtuullistamista.

En usko tulevan korkolain puuttuvan tuomioistuimen toimintamahdollisuuksiin tai koko laina-ajan enimmäiskustannuksiin.

En usko sen puuttuvan myöskään vanhoihin luottotilisopimuksiin, sillä vanhat luottosopimukset ovat jääneet kaikkien muidenkin korkokattojen ulkopuolelle (eli kuluttajan pitää kilpailuttaa ne itse).

Suoramarkkinoinnin rajoittaminen ja velkaneuvontaan velvoittaminen

Piakkoin lausuntokierrokselle lähtevä mietintö uudesta kuluttajalainoja koskevasta laista saattaa sisältää myös lainojen markkinointia koskevia rajoituksia. Lainojen suoramarkkinointikieltohan oli voimassa myös väliaikaisen korkokaton aikana. Veikkaanpa, ettei Suomeen olla asettamassa mitään täyskieltoa, vaan ennemmin hiotaan sitä, millä tavalla lainoja saa markkinoida.

Etenkin pikavippiyhtiöiden mainokset ovat välillä koetelleet hyvän maun rajoja, eikä luottojen markkinoinnissa ole aina annettu täysin totuudenmukaista kuvaa lainasta tai sen kuluista. Tällaisiin yli- tai laiminlyönteihin puututtaneen jatkossa ankarammin, minkä lisäksi mainostajat saatetaan velvoittaa lisäämään mainoksiin erilaisia varoitustekstejä kuin tupakka-askeihin konsanaan.

Myös Alkon mainoksissa kehotetaan aina nauttimaan [juomaa] kohtuudella.

Kenties remonttilainamainokseenkin tulee jatkossa lisätä teksti, mikä muistuttaa lainaan liittyvistä kuluista ja ylivelkaantumisriskistä kehottaen vain harkittuun lainanottoon?

Vastuullinen luotonanto

Koska korkosääntelyllä pyritään hillitsemään suomalaisten ylivelkaantumista, olisi ehkä tehokkaampaa tarjota neuvontaa kuin hilata korkokattoa edestakaisin. Ainakin minun mielestäni olisi hienoa, jos kaikilta Suomessa toimivilta luotonantajilta saisi ilmaista velkaneuvontaa.

Kyllähän velallisella nytkin on mahdollisuus soittaa luotonantajalleen, mutta puhelu voi maksaa 2 euroa minuutti, eikä asiakaspalvelija välttämättä osaa antaa velkaneuvontaa.

Maksutonta velkaneuvontaa saa niin oikeusaputoimistoista kuin seurakunniltakin, mutta usein luotonantaja on se ensimmäinen taho, jonka puoleen maksuvaikeuksien kanssa kamppaileva velallinen kääntyy (esimerkiksi siirtääkseen eräpäivää tai pyytääkseen lyhennysvapaata).

Ihanteellisessa tapauksessa luotonantajien asiakaspalvelijat koulutettaisiin tunnistamaan ja kohtaamaan ylivelkaantuneet sekä tarjoamaan heille objektiivista apua velkaongelmien kanssa. Kaikki eivät ole tietoisia esimerkiksi oikeusaputoimistojen velkaneuvonnasta tai tuista, joihin he voisivat olla oikeutettuja.

Lisäksi luotonantajat voisivat tarjota sivuillaan tietoa vastuullisesta lainaamisesta.

Rahoituslaitoksen verkkosivuilla voisi esimerkiksi tehdä omaa taloutta koskevan riskiarvion tai osallistua taloustietovisaan.