Haluaisitko sakkoja? Se onnistuu helposti

Tumban muutaman päivän takaisen murhatyön taustalta löytyy mielenkiintoinen ja kiehtova ilmiö, jota voisi kutsua todelliseksi monikulttuuriseksi ammatiksi. Kyse on eräänlaisesta suojelurahasta, mutta kuitenkin ihan erilainen ilmiö kuin suojeluraha sen klassisessa merkityksessä.

Suojelurahahan tarkoittaa suurin piirtein sitä, että henkilö, tai useimmiten yritys pakotetaan maksamaan x-määrä rahaa siitä, että yritys voi toimia tietyllä alueella. Jos et maksa, niin firman ikkunat pätkitään säännöllisesti rikki. Kun maksat, niin firman ikkunat pysyvät ehjänä.

Tästä astetta jalostuneempi muoto on ”tukku”. Kun pyörität pizzeriakioskia, niin voit hakea myytävät tuotteet tukusta. Vaihtoehtona on ostaa ainakin osa tuotteista ”tukusta”. Jos et käytä tätä ”tukkua”, niin firman ikkunat ovat rikki joka yö.

”Tukku” on gangsterijengin pyörittämä tukku, jossa yrittäjille myydään normaalia tukkua halvemmalla viinat, tupakat, lihat, limsat ja sen sellaiset helposti hankittavat tavarat. Tämä tukkutavara voi olla varastettua tavaraa, mutta ihan hyvin se voi olla esimerkiksi halpamaista maahantuotua tavaraa. Esimerkiksi Rinkebyssä ja muilla monikulttuurisilla alueilla on melko yleistä, että Coca Cola-limsat ovat pantittomia Saksasta tuotua limsaa.

Sitten on olemassa ”sakotus”. Kun ensimmäisessä jutuissa yrittäjä tai henkilö saa vastineeksi ”suojelua”, eli maksaa, että ei saa turpaan, ja toisessa yrittäjä saa vastineeksi halpaa tavaraa myytäväkseen, niin sakotuksessa vastineeksi saa pahoittuneen mielen.

Sakkoja voi saada mistä tahansa jutusta. ”Katsoit mun autoa liian pitkään, 5 000 kruunua sakkoa”. Tai ”Haluaisitko panna tuota muijaa? – Joo voisin panna. Selvä, 5 000 kruunua sakkoa siitä, että haluaisit panna mun muijaa.” Tai ”Katsoit oikeudeksesi ohittaa minut, 5 000 kruunua sakkoa.” Tai ”Istut minun kantapöydässä, se maksaa 5 000 kruunua”.

Sakko on siis eräänlainen tekaistu velka, jolle ei ole mitään perusteita. Kovapäinen mies sanoo, että mene vittuun sakkojesi kanssa, mutta aina löytyy niitä, jotka pelkäävät ja maksavat. Sakottaja ei yleensä itsekään jaksa vouhkata sellaisten henkilöiden kanssa, jotka osaavat sanoa vastaan, vaan etsii sellaisia henkilöitä, jotka eivät osaa sanoa vastaan ja paine kasvaa.

Yleensä sakotettava on jollakin tavalla sakottajalle tuttu, tai pyörii ainakin samoissa piireissä. Mutta toisaalta on olemassa tapauksia, jossa ihan tavallinen ihminenkin voi joutua sakotuksen piiriin. Esimerkiksi jos ”loukkaa rispektiä”, niin voi saada ukaasin, että se on joko tuntu turpaan tai 5 000 kruunua.

Ilmiö ei tietenkään ole mikään sellainen yleinen ilmiö, että aikuisen ihmisen tarvisi pelätä liikkumista sen takia, mutta varsinkin nuoria pitäisi jollakin tasolla valaista asiasta, sillä monikulttuurisilla alueilla se koskettaa jollakin tavalla ihan tavallisia kantalaisia nuoria.