Maahanmuutto on taas Suomessa herättänyt keskustelua. Monet sanovat, että ilman maahanmuuttajia Suomi joutuu kadotukseen ja hammasten kiristykseen.
Yksi klassinen esimerkki maahanmuuttajista on norjalainen Hans Gutzeit, jonka isä Wilhelm Gutzeit perusti vuonna 1860 Norjan Fredrikstadiin höyrysahan nimeltä ”Wilhelm Gutzeit & Co”. Kun isä Wilhelm heitti lusikan nurkkaan, niin hänen poikansa Hans peri sahan. Hans oli intohimoinen sahaukko, sen ajan Teuvo Hakkarainen. Hans halusi kehittää sahaa edelleen.
Norjassa puu oli… mitä oli, Hansin mielestä, ja ukko päätyi eri vaiheiden kautta Suomen Kotkaan. Suomeen Hans Gutzeit lähti sen takia, että sahayrittäjän mielestä Suomessa oli valtavat puumarkkinat. Puut olivat puita eikä mitään kitukasvuisia vuorien juurella kasvavia risuja, kuten Norjassa. Hans Gutzeit näki suomalaisten mäntyjen oksilla kasvavan rahaa.
Vuonna 1872 Hans Gutzeit sitten laittoi tulille Kotkaan Suomen legendaarisimman sahan, jota hoitivat Norjasta Suomeen muuttaneet Gutzeitin luottomiehet.
Yhtiö Wilhelm Gutzeit & Co:n historia on hyvin monivaiheinen 1800-luvulta tähän päivään. Itsessään yrityksen toiminta Suomessa sen perustamisen jälkeen Kotkaan, ja ennen Kotkaan tuloa, on yhden kirjan arvoinen. Kun nykyään puhutaan Stora Ensosta ja sen edeltäjien vaikutusta Suomen historiaan, niin ei ole epäilystäkään, etteikö maahanmuuttajilla ole ollut vaikutusta Suomen historian kulussa. Voi vain kuvitella rinnakkaistodellisuudessa mitä Kotkan ja Kymenlaakson teollisuus olisi ilman Hans Gutzeitia.
Englannin Edinburghissa syntyi vuonna 1772 mies nimeltä James Finlayson. Joidenkin arvioiden mukaan tämä skotti on suomalaisen teollisuuden syntyyn johtanut mies. James muutti vanhempiensa mukana ensin Glasgowiin, jossa ukko perehtyi sen aikaiseen englantilaiseen tekstiiliteollisuuteen. Vuonna 1798, eli alle kolmekymppisenä, James siirtyi Pietariin, jonne hän päätyi tekstiiliteollisuuden piällysmieheksi.
Finlayson oli syvästi uskovainen mies ja jonkun lähetyssaarnajoukkueen johtamana hän oli mukana Tampereella, jossa Tammerkoski havaittiin sellaiseksi paikaksi, jossa vesivirran avulla pystyttäisiin pyörittämään monenlaista konetta, sekä höyrykonetehtaiden vesihuoltoa.
Itsessään Finlaysonin historia Tampereella on niin ikään yhden kirjan arvoinen, nyt puhutaan vuosista + – 1820. Tästä kuitenkin syntyi Tampere ja sen tunnettu tekstiiliteollisuus ja monien vaiheiden ja sivujuonien kautta koko tunnettu Tampereen teollisuus perustuu James Finlaysoniin.
Eri asia sitten on se, että oliko James Finlayson maahanmuuttaja, vai pelkkä bisnesmies. Olletikin, että oli syvästi uskovainen mies. Finlayson nimittäin kuoli Edinburghissa, jonne hänet myös on haudattu.
Vuonna 2015 syksyllä saapui Mulitaniasta (maan nimi muutettu viiteen kertaan rasismiepäilyjen poistamiseksi) Pohjolaan Abdikarim. Abdi, joksi häntä leikkimielisesti kutsutaan, ei tiedä milloin hän on syntynyt. Abdi ei osaa lukea eikä kirjoittaa, kuten ei myöskään laskea enempään kuin on sormia ja varpaita.
Abdilla on kuitenkin hyvin asiat. Hänellä on vaimo, jonka on vaihtanut yhteen kameliin. Vaimo synnyttää lapsia kerran vuodessa ja valkoinen mies maksaa jokaisesta lapsesta rahaa. Valkoinen kutsuu sitä lapsilisäksi. Abdi ei ihan täysin ymmärrä miksi valkoinen mies antaa hänelle rahaa, mutta rahan Abdi ymmärtää. Kerran kuukaudessa, tai kun lasketaan kaksi kertaa sormet ja kerran varpaat, niin muovikortilla voi aina nostaa tililtä rahaa.
Abdi viettää lunkia elämää kaupungin torilla. Torilla on paljon maanmiehiä, joiden kanssa pohditaan tätä asiaa. Luultavasti kyse on siitä, että Abdi ja kaverinsa ovat eliittiä, kuten olivat Mulitaniassa. Joka tapauksessa kerran kuussa voidaan nostaa muovilla rahaa taikaseinästä ja lähettää sitä kotiin Mulitaniaan.
Voi Enso Gutzeit ja James Finlayson, miksi koskaan tulitte Suomeen?
