Moni ei varmaan tiennyt, että Venäjä on allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven pakolaissopimuksen ihan samalla tavalla kuin Suomi.

Näin ollen suomalaiset ”kansainvälisen oikeuden asiantuntijat” joutuvat erittäin outoon valoon, koska he eivät osaa selvästikään tulkita mitä kansainväliset sopimukset tarkoittavat.

Sopimuksen sisältö on se, että suhteessa Suomeen Venäjä on ensimmäinen turvallinen turvapaikkamaa, jos joku haluaa paeta sinne Venäjän naapurivaltioista. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että jos ei-venäläinen henkilö tulee Venäjältä Suomeen turvapaikanhakijana, niin Suomella on Geneven sopimuksen mukaan täysi laillinen oikeus evätä henkilön pääsy Suomeen. Henkilön olisi pitänyt hakea turvapaikkaa jo Venäjältä. Kansainvälisten lakien, eli tässä tapauksessa juuri tämän Geneven sopimuksen mukaan, johon vedotaan yleensä turvapaikka-asioissa, Venäjä on vastuussa niistä pakolaisista, joita se yrittää työntää Suomeen.

Aiempi Geneven pakolaissopimus on vuodelta 1949, ja sen ovat allekirjoittaneet kaikki maailman valtiot. Lisäosa koskee myös allekirjoittajia, jossa Venäjän on mukana.

Sopimus tarkoittaa käytännössä sitä, kun puhutaan Suomen ja Venäjän välisestä rajakiistasta, niin Venäjä on vastuussa maaperällään olevista ei-venäläisistä pakolaisista. Henkilöt ovat saapuneet ensimmäiseen turvalliseen maahan, eli Venäjälle. Riippuen tietenkin mistä maasta he tulevat. Mutta jos puhutaan Venäjän toimista, jossa se lennättää  maaperälleen vaikkapa irakilaisia, niin silloin Venäjä on vastuussa kansainvälisten sopimusten mukaan näistä henkilöistä.

Sopimus tarkoittaa lisäksi sitä, että Venäjä on vastuussa joko:

– siitä, että se hylkää tulijan turvapaikkahakemuksen ja palauttaa henkilön siihen turvalliseen maahan, josta henkilö on Venäjälle tullut. Esimerkiksi jos henkilö on tullut Venäjälle Turkista, niin henkilö on palautettava Turkkiin. Mahdollisuuksien mukaan myös kotimaahansa,

tai:

– Venäjän on käsiteltävä turvapaikkahakemus, jos sellainen jätetään.

 

Kansainvälisten sopimusten mukaan turvapaikanhakijaa ei saa lähettää edelleen eteenpäin toiseen maahan; joko henkilön vasten tahtoaan tai: HUOM!!! ERITTÄIN TÄRKEÄÄ: seuraavan maan tahtoa.

Venäjä ei toisin sanoen voi lähettää tulijoita Suomeen, sillä se on kansainvälisten sopimusten vastaista, jotka Venäjä on myös allekirjoittanut, jos Suomi ei halua ottaa tulijoita vastaan.

 

Toisaalta tämä kansainvälinen laki on täysin kuollut kirjain jo vuoden 2015 invaasion perusteella. Silloin maa toisensa perään lähetti tulijoita edelleen seuraavaan maahan. Unkarista Itävaltaan, sieltä Saksaan, edelleen Tanskaan ja Ruotsiin ja lopulta Suomeenkin päätyi tulijoita. Jokainen maa tässä välillä olisi voinut lyödä rajansa kiinni tämän kansainvälisen sopimuksen perusteella, mutta yksikään maa ei niin tehnyt.

 

Yhteenveto: Jos Suomi sulkee rajansa ja alkaa toimia kuten Puola, ja käännyttää tulijat, niin Suomi noudattaa edelleen kansainvälistä sopimusta. Asia muuttuu sotatilaksi, jos Venäjä alkaa toimimaan kuten Valko-Venäjä, eli se työntää väkisin tulijoita Puolan puolelle ja jopa aseistaa tulijoita.

Silloin Suomi joutuu pohtimaan sitä, kuten Puolassa on jouduttu, että pitäisikö tulijoita ampua? Pahimmassa tapauksessa tulijoiden ampuminen voi johtaa tulitaisteluun venäläisten sotilaiden kanssa, jolloin Venäjä on päässyt siihen pisteeseen, mikä tämän provokaation takana tosiasiassa on: Venäjä voi uhriutua, että Suomi on ampunut venäläisiä sotilaita kohtaan.