Aftonbladet tekee taas sitä mitä parhtaiten osaa. Kirjoittelee säälitarinoita yksintulleista lapsista niin, että herkemmät itkevät pitkää lämmintä itkua. Tällä kertaa framille saadaan Iranista Ruotsiin tullut Najaf, joka elää nyt paperittomana. Eli on siis laiton afgaani.
Najaf tuli neljä vuotta sitten Ruotsiin. Hänen mukaansa ihmissalakuljettaja lupaili hänen saavan Ruotsissa kunniakansalaisen elämän. Työtä ja koulutusta. Eli aivan erilaista elämää kuin Iranissa. Ja kun Najaf olisi saanut koipensa ruotsalaiseen maaperään olisi perhe tullut perässä. Tottakai. Mitäpä muutakaan.
Turvapaikkahakemuksessaan Najafin tarina oli lyhykäinen. Hän on kertomansa mukaan syntynyt paperittomaan perheeseen Iranissa eikä ole koskaan käynytkään Afganistanissa. Hän ei tunne ketään Afganistanista eikä hänellä ole mitään tekemistä Afganistanin kanssa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt edes Ruotsin Maahanmuuttovirastolle, sillä kielteistä pukkasi. Samalla selvisi, että Najaf oli valehdellut ikänsäkin. Itse hän väittää tällä hetkellä olevan 17, Maahanmuuttovirasto 19.
Kielteisiä oleskelulupapäätöksiä on tullut kolme, Najaf ei kuitenkaan aio vapaaehtoisesti lentää Kabuliin, jonne hänet karkoitetaan. Iran ei ota häntä vastaan, vaikka hän on asunut siellä koko ikänsä.
Najafin epäonni on oikeastaan siinä, että hän tuli Ruotsiin pari viikkoa liian myöhään, jotta olisi päässyt ns. afgaanilain eli koululain piiriin. Tämä vituttaa Najafia, sillä monet hänen kaverinsa ovat saaneet ikuisen ylläpidon.
– Ruotsi on leikkinyt minun kanssa neljä vuotta. Antanut minun mennä ympäriinsä kuin pallo.
Najaf otettiin keväällä kiinni ja häntä pidettiin Maahanmuuttoviraston säilössä pari kuukautta. Palautus kuitenkin epäonnistui, sillä Afganistanin lähetystö ei suostunut kirjoittamaan hänelle matkapapereita, koska heidän mukaan Najaf on alaikäinen.
Nyt afgaaninuorukainen siis vain palloilee ympäriinsä. Hän ei kuulu ruotsalaiseen yhteiskuntaan, mutta ei oikein minnekään muuallekaan. Hän tietää, että jossain vaiheessa palautus kuitenkin onnistuu.
Najafin elämä pyörii lähinnä turvapaikka-aktivistien armopaloilla. Silloin tällöin hän pääsee yöksi jonkun luokse, joinakin öinä ei. Ei ihme, että hän on alkanut vihaamaan ruotsalaisia:
– Ruotsi petti minut. He varastivat neljä vuotta elämästäni, mutta en saanut mitään takaisin.
Lainaus Aftonbladetista loppuu.
Artikkelista tulee selville oikeastaan yksi asia. Se, että paperittomuutta lisää ja ylläpitävät turvapaikka-aktivistit. He antavat paperittomille toivoa, yöpaikkoja ja rahaa. Ja säälipillua. Samalla he houkuttelevat kehitysmaista lisää nuoria miehiä, he ovat kuin seireenejä, jotka vislaavat houkuttelevasti rannalla.
Kannattaa siis muistaa, ne eivät tule yksin, ne eivät ole mitään turvapaikanhakijoita ja kaikista vähiten ne ovat lapsia.
