Matkasellin juttuja: ”Espanjan keikka”

Matkasellin jutuiksi sanotaan vankiloissa pyöriviä legendoja. Ne voivat olla totta tai puhdasta valetta. Tai sitten osatotuuksia. Hyvä tarinaniskijä osaa kuitenkin vakuuttaa.

Matkaselli on vankilan sisällä paikka, jossa vangit odottavat kuljetusta toiseen vankilaan, käräjille tai lomille. Niissä majaillaan yleensä päivä pari. Kun samaan selliin mahtuu muutama hörhö, niin läppä alkaa lentämään ja kukin haluaa olla kovempi kuin tosiasiassa onkaan. Kilikalikeikka, jossa kaupasta on haettu sikspäkki kaljaa, muuttuu mission imbossiblen kaltaiseksi nerokkaaksi ryöstöksi.

Muuan miehelle oli sattunut ja tapahtunut. Hän kertoi joutuneensa ”Nokalle” eli Katajannokan entiseen vankilaan tutkintavangiksi mahdollisesta henkirikoksesta. Tapahtuman kulku oli huimaava.

Oli vuosi muistaakseni 1994 ja mies kertoi olleensa Espanjassa autolomalla kaverinsa kanssa. Miehet olivat vuokranneet Suomesta asuntoauton ja hissukseen ajeltiin etelän aurinkoon. Jossain mukavassa paikassa Espanjan rannikolla auto lyötiin parkkiin ja aloitettiin suomalaiskansallinen ryyppääminen. Viina virtasi ja laulu raikui. Halpa viina sekoitti miesten päät ja viinaa juotiinkin monta päivää urakkatahtiin. Auto oli koko ajan samassa parkissa, välillä käytiin taksilla tai kävelen läheisissä kaupoissa tankkaamassa varastoa.

Sitten yksi aamu muuan mies kertoo heränneensä ei-niin-mukavissa merkeissä. Muistit pois, edellisen illan tapahtumista ei ollut mitään muistikuvaa. Ylipäätään viimeiset pari-kolme päivää olivat hieman sekavia. Hämäriää muistikuvia sieltä täältä, mutta ajankulku oli hävinnyt muutamaksi vuorokaudeksi tyystin. Mies nousi sohvalta istualleen ja kauhukseen huomasi, että kaveri makasi asuntoauton lattialla mahalleen, pää veressä. Jotenkin hieman luonnottomassa asennossa.

Muuan mies kertoi, että tajusi samantien, että kaveri oli kuollut. Hän yritti etsiä pienessä paniikissa kaverilta pulssia, mutta ei löytänyt. Hän yritti läpsiä kaveriaan kasvoille, mutta ei elonmerkkiä. Oli pakko hyväksyä, että kaveri oli kuollut.

Muuan mies yritti koota itsensä ja miettiä, että mitä helvettiä oikein oli tapahtunut. Hän kertoi, että ymmärsi kaverinsa päässä olevien iskujen jälkien tulleen jostain muualta kuin kännikaatuilusta. Hän kertoo yrittäneensä muistella, että oliko illalla ollut riitaa jonkun kanssa. Oliko autolle mahdollisesti tullut katurosvoja ryöstöaikeissa. Ei muistikuvaa. Toisaalta mitään ei näyttänyt olleen hävinneen. Rahat olivat samassa jemmassa, passit tallessa ja pöydällä kamerat samoilla sijoilla missä ne olivat olleet suurin piirtein koko reissun ajan.

Muuan mies kertoo, että muutaman tupakan jälkeen mieleen tuli yhtäkkiä kauhistuttava ajatus. Entä jos tekijä olikin hän itse. Mielessä kävi joku äärimmäisen hämärä mielikuva, tai ei edes mielikuva vaan jonkinlainen aavistuksen kaltainen, unen tapainen muisto, että illalla oli mahdollisesti ollut riitaa. Oliko liiallinen ryyppääminen sekoittanut jotenkin hänet ja kaverinsa ja he olivat aloittaneet riitelyn? Tai entä jos oli harrastettu leikkipainiskelua, joka oli ryöpsähtänyt kännin tolkuttomimmissa tilassa vakavaksi.

 

Syntyi idea, joka eteni seuraavasti

Muuan mies jatkaa, että siinä tilanteessa, kun epäilys omasta syyllisyydestä kasvoi, hän ensin päätti, että odottaa pimeää ja hautaa kaverinsa maahan. Sen jälkeen vain looginen tarina päällensä, että kaveri hävisi johonkin kostean illan jälkeen eikä ole sen koomin kuullut kaverista mitään. Kun tuli hämärä, niin muuan mies sanoo, että ei voinut sittenkään jättää kaveriaan ikään kuin hävöksiin. Hän tunsi kaverinsa vanhemmat melko hyvin ja mietti, että miten voisi loppuelämänsä kantaa sellaista salaisuutta, että oli tappanut parhaan kaverinsa, haudannut tämän ja antaisi kaverin vanhempien elää loppuelämän epätietoisuudessa mitä oli tapahtunut.

Sillä hetkellä muuan mies päätti toimia oikein. Hän hoitaa jatkon poliisin kanssa ja siitä seuraa mitä siitä seuraa. Hommaa ei kuitenkaan hoidettaisi espanjalaiset poliisien kanssa. Muuan mies kertoo, että tupla-ahdistus tuli jo ajatuksesta, että hän joutuisi viettämään vuosia jossain espanjalaisessa vankilassa, eikä tietäisi kielitaidottomana mitä asian suhteen tapahtuu.

Muuan mies aloitti yön pimeydessä toimet. Auton jossain lokerossa oli jätesäkkejä ja hän kääri kuolleen kaverinsa jätesäkkeihin. Sen jälkeen päälle muutama lakana ja taas jätesäkkejä. Seuraavaksi kaveri nostettiin asuntoauton katolla olevaan suksiboksiin. Auto siivottiin sisältä huolellisesti. Sitä varten joutui hakemaan rannalta ämpärillä muutaman kerran lisää vettä. Kaikki verijäljet piti saada pois. Näkymä auton sisältä piti olla niin tavanomainen kuin vain mahdollista. Auton piti yksinkertaisesti näyttää siltä kuin hän olisi ollut yksin liikkeellä.

 

Matka

Kun kaikki oli pakattu, niin muuan mies käynnisti asuntoauto ja ajoi ensimmäisenä tankille. Tankki täyteen ja keula kohti pohjoista. Määräpäänä ensimmäisenä Espanjan ja Ranskan välinen raja. Autoa ajettiin kaikkien rajoitusten mukaan ja kartalta pyrittiin löytämään vain moottoritiet ja välttämään kaupungit.

Muuan mies kertoo, että tankkasi auton vain moottoritien huoltoasemilla ja lyhyiden kusitaukojen jälkeen matka jatkui. Jossain Ranskan puolella pidettiin seuraavan päivän iltana pieni nukkumistauko. Hän pysäköi auton sellaiseen paikkaan, missä oli paljon rekkoja ja muita asuntoautoja.

Matka jatkui Ranskan läpi ja edelleen Saksaan. Tässä vaiheessa muuan mies kertoo, että jossain Hampurin nurkilla meni parikin askia tupakkaa, kun hän mietti jatkoreitin.

Siinä tilanteessa muuan mies kertoo, että ei uskaltanut nousta Finnjettiin, laivaan, joka tulee Saksasta Suomeen. Ruumis saattaa alkaa haisemaan liikaa suksiboksissa ja se herättää huomiota. Niinpä hän päätti ajaa edelleen Tanskaan ja Tanskasta lyhyimmän lauttayhteyden avulla Ruotsiin Helsingöristä Helsingborgiin. (Toim. huom. tuolloin ei vielä ollut Kööpenhamina-Malmön siltaa!)

Muuan mies kertoo, että rajan ylitykset olivat sellainen paikka, että hän yksinkertaisesti joutui pakottamaan itsensä rauhalliseksi. Tuohon maailman aikaan rajoille saattoi kerääntyä jonoa, mutta yleisesti Euroopassa oli melko vapaa liikkuvuus jo 90-luvun puolivälin tienoilla. Toisaalta hän kertoo, että koska kaikki paperit olivat kunnossa, niin ainoa juttu oli vain pitää hermot kurissa, näyttää mahdollinen passi ja ajokortti. Mutta missään vaiheessa niitä ei kyselty Euroopan matkan aikana Espanjasta Ruotsin puolelle Helsingborgiin.

Kun oltiin päästy Ruotsiin, niin seuraava kohde oli Haaparanta ja sieltä rajan yli Suomeen Tornioon. Koko matkan aikana muuan mies kertoo, että ei tehnyt mitään muuta kuin ajoi, ajoi, ajoi ja ajoi. Ainoat pysähdykset olivat vessatauot, auton tankkaukset ja ruuan ja juoman ostelut nopeilta huoltoasemilta. Auton nesteet tsekattiin säännöllisesti, että ei vain olisi tullut tilannetta, että auto olisi sen takia hyytynyt johonkin moottoritien varteen.

Lisäksi muuan mies kertoo, että piti matkan aikana tietenkin pakollisia taukoja nukkuessa. Nukkumatauot hän kertoo pyrkineensä sijoittamaan aina esimerkiksi huoltoasemien parkkipaikoille tai levähdyspaikoille, missä oli paljon liikennettä ja rekkoja.

 

Ruotsin ja Suomen raja, ja lopulta Helsinki

Kun matka lopulta eteni Ruotsin Haaparantaan, niin muuan mies kertoo, että pysäköi auton Haaparannan Shellille ja käveli muina miehinä rajan yli Suomeen vain tsekatakseen, että oliko rajalla minkälainen rajatarkastus. Hän kertoo, että olisi periaatteessa voinut ilmoittautua jo Suomen rajalla, mutta oli päättänyt, että kaveri viedään kotiin Helsinkiin ja sinne mennään.

Muuan mies kertoo, myös tämä raja ylitettiin ilman ongelmia. Matka jatkui taas.

Lopulta monen tuhannen kilometrin; yli viikon yhtämittaisen ajon; kymmenien tupakka-askin, kymmenien kolmioleipien ja vissypullojen, useiden horteen kaltaisten nukkumisten ja tankkien jälkeen matkan viimeinen kurvi oli Helsingissä Pasilan poliisitalon eteen.

 

Muuan mies kertoo, että kun hän lopulta parkkeerasi auton Pasilan poliisitalon eteen, ja käveli tupakan jälkeen sisälle taloon, niin olo oli jos nyt ei helpottunut, niin ainakin…

– Kerroin aulassa olevalle poliisille, että olin luultavasti tappanut ihmisen. Ja tämä ihminen on mukanani. Hän on autoni suksiboksissa ja ollut siellä toista viikkoa. Minut voi pidättää. Olen valmis vastaamaan rikoksestani.

 

Takaisin matkaselliin

Muuan mies kertoi nyt Nokan matkasellissä, että hänet oli vangittu epäiltynä kuolemantuottamuksesta. Ja, että hän oli ollut vangittuna Pasilan poliisissa muutaman viikon, mutta oli nyt tuotu läänille odottamaan oikeudenkäyntiä.

 

En tiedä miten juttu eteni. En ole kuullut tällaisesta tapauksesta sen koommin mitään eikä netin syövereistä löytynyt mitään vastaavaa juttua mistään arkistosta. En muista enää kiistikö muuan mies syyllisyytensä vaiko myönsi. Toisaalta tällaisessa tapauksessa, kun kuolinolosuhteet ovat epäselvät, niin oikeudessa syyllisyyttä tuskin langetettaisiin pelkästään oletetun syyllisen oletuksen perustella.

 

Tällaisia ovat matkasellin jutut. Niistä on vaikea sanoa ovatko ne totta vai vankilan hiljaisuudessa mielessä kehitettyjä omaksi ja muiden huviksi kehitettyjä hupijuttuja.

 


 

Alibissa oli 90-luvulla sellainen kolumnisti kuin ”Hartikainen”, joka kirjoitti juttusarjaa ”Matkasellin juttuja”. Nyt jo edesmennyt Hartikainen oli kuitenkin todellinen henkilö ja ns. vanhan liiton hörhö. Hartikainen paukutti Kakolan sellissä vanhan ajan kirjoituskonettaan myöhään yöhön ja seuraavana päivänä antoi muutaman liuskan papereita luettavaksi halukkaille. Juttuja sitten postitettiin milloin Alibiin, milloin Hesariin, milloin minnekin.

Oman kirjoittamisen esikuviani ovat juuri Hartikainen. Olkoonkin tämä juttu ikään kuin Hartikaisen muistolle. Kippis.

Subscribe
Notify of
guest
8 Kommenttia
Vanhimmat
Uusimmat Peukutetuimmat
Inline Feedbacks
View all comments
Daavidin poika
Daavidin poika
23.1.2021 18:49

Näitä matkaselli juttuja löytyy aivan armottomasti tämän Marco de Wit (Laiton Lehti) nettisivustolta. Sitä en tiedä, että onko De Wit istunut joskus matkasellissä.

Qroquius Kad
Qroquius Kad
23.1.2021 19:44

Muistan toki ”Alibi”-lehden matkasellikolumnin;
siihen aikaan olin vuosikertatilaaja.
En ole kuitenkaan säilönyt lehtiä enkä vardsinkaan enää muista tuolloin lukemisiani.

Ei näissä matkasellijutuissasi muuten mitään pahaa, veli Paavo T.K., mutta…
ovatko ne omiasi, eivätkä toisten juttuja uudelleen kerrottuna?

Qroquius Kad
Qroquius Kad
23.1.2021 20:46
Vastaa...  Qroquius Kad

Uskotaan.
Voitko kertoa meille mistä istuit ja missä?

Kilttimies
Kilttimies
24.1.2021 19:19
Vastaa...  Admin Pt-media

Olen sokissa. Meidän Paavo lusinut muutaman vuoden, se viittaa jo vakavakriminaaliseen elämäntapaan.

Toisaalta ihmisellä on mahdollisuus parantaa tapansa, kuten Varisverkoston joulukalenterissa toivotaan kaikkien natsitonttujen tekevän. Paavo on itseasiassa esimerkki onnistuneesta integraatiosta, ellei peräti deradikalisaatiosta👳‍♂️

virtuaali-abdul
virtuaali-abdul
24.1.2021 08:30

Viihdyttävä juttu. Ja täytyykin taas joku päivä pistää tukiaisia tulolleen, että jaksat pitää sivustoa. Kiitos siitä.

Epäsuorasti aiheeseen liittyvää musisointia:

https://www.youtube.com/watch?v=im17UJOBpsk&ab_channel=SakaraRecordsCom