Ennen vanhaan, sanotaanko nyt jonnekin 2005 luvun loppuun asti, niin pankkikorttipetos saattoi olla kuin leikkiä. Asiantunteva hemmo saattoi tehdä pitkänkin tilin, ja kuten tekikin.
Pankkiyhtiöt tekivät tämän petoksen jälkeen rutiininsa täysin uusiksi. Oli nimittäin liian helppo homma.
Juttu lähti rullaamaan siten, että muuan mies oli töissä eräällä hyvin vilkkaalla kauppapaikalla. Vuosi oli 1990-luvun loppua tultaessa milleniumin vaihteeseen. Nyt kyseinen petos tapahtui siis vuosina 1999-2000. Jonnet ei muista, mutta ennen vanhaan kaupan kassa saattoi näpytellä kortin numerot koneeseen ja kauppa oli sillä selvä. Tätä korttinumeronäpyttelyä käytettiin vaikkapa silloin, kun kortti ei jostain syystä ”mennyt läpi”.
Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että kun asiakas antoi pankkikorttinsa, ja jostain syystä ostos ei mennyt läpi, vaikkapa siksi, että kortti oli kulunut, niin myyjä pystyi näpyttelemään kortin numeron koneeseen ja sillä tavalla ostos saatiin läpi.
Ennen vanhaan pankkikorttikuittiin tuli myös myyjäpuolelle se pitkä numerolitanja. Nykyäänhän on lisäksi se ns. CVV-luku, mutta sitä ei ollut vielä parikymmentä vuotta sitten.
Muuan mies hoksasi, että näillä kuiteilla voi nostaa niin paljon rahaa toisten ihmisten tileiltä kuin vain sielu sietää. Niinpä muuan mies avasi oman yrityksen, hankki sille pankkikortti_lukulaitteen ja avot: se oli siinä.
Muuan mies säästi kaikki pankkikorttikuitit päätyöstään. Eli hän sai päivän aikana satoja kuitteja, joissa oli tämä pankkikortin numerosarja. Työpäivän päätteeksi hän meni kotiin ja testasi, että toimiiko se tosiaankin hänen pankkikorttiluukupäätteellään.
Ja toimi. Sen jälkeen muuan mies teki satoja, jopa tuhansia nostoja, joka toimi juuri siten, että hän näpytteli omalla pankkikorttipäättellään korttien numerosarjat ja raha siirtyi tililtä toiselle.
Homma olisi voinut olla klaari, mutta tässäkin tapauksessa muuan mies tuli ahneeksi. Hän alkoi nostamaan ihmisten tileiltä rahaa enemmän kuin laki sallii ja lopulta poliisi pääsi jäljille. Turun käräjäoikeudessa muuan miehelle lätkittiin pieni tuomio, summa mitä oli nostettu oli jotain 450 000 euroa.
Huomioitavaa on se, että oikeuden puheenjohtaja totesi tuomiolauselmassa, että ei tämän pitäisi olla näin helppoa.
