Raha ei todellakaan kasva puussa. Sen sain huomata jo hyvin nuorena. Jotkut tosin pääsevät huomattavasti helpommalla, mutta ei katkeruus maailmaa paljon paranna, vaikka epäoikeudenmukaisuus toisinaan harmittaa. Ensimmäinen työ josta sain rahallista korvausta, alkoi perheeni omassa yrityksessä.
Työpäivän mitta oli 13-tuntia ja sain siitä 20 markkaa per päivä. Jokainen voi miettiä mielessään oliko korvaus kohtuullinen vapaa-ajan menetyksestä. Kaverini olivat jossain vieraan palveluksessa ja kehuskelivat aina kympin tuntipalkoillaan. Vitutti, kuin pientä oravaa ja se ei ole vähän se. Eikä yhtään helpottanut se, että veljeni vietti aikaansa uimahallissa, kun itse olin töissä ja tienasi paljon enemmän lyömällä vetoa siitä, että uskaltaako hypätä kympistä pää edellä.
Oli sitten niin tai näin sain hyvän opin vanhemmiltani, kuinka helvetin kovan työn takana raha on. Opin myös arvostamaan rahaa aivan erin lailla kuin ne joille rahaa vain syydettiin heidän tekemättä juuri mitään. Nykyään puhutaan paljon oman talouden hallinnasta ja siitä jo pidetään luentoja ja vastaavia. Ei helvetti, mihin tämä maailma on menossa, siis ihan oikeasti aikuisille ihmisille pitää siis opettaa, ettei voi tuhlata enempää kuin tienaa näin yksinkertaisesti sanottuna, aivan käsittämätöntä. On tietenkin paljon surullisia tapauksia, joista ahdinko ei johdu omasta holtittomasta rahan käytöstä, vaan taustalla on hyvin usein todella surullisia tarinoita. Ne ovat aivan oma lukunsa näistä en nyt puhu.
Asui tuossa naapuri talossa joku tovin sitten pariskunta, joilla kummallakin oli tuliterät autot, mutta häätö tuli kun vuokrat jäivät hoitamatta. Voi vaan kysyä, että ovatko elämänarvot aivan kohdillaan? Mikä meitä niin sanotusti järkeviä ihmisiä vaivaa, pitääkö meillä olla ainakin samanhintainen auto kuin naapurilla vaikkei siihen taloudellisesti rahkeet riittäisikään. Voin vain kuvitella mikä taloudellinen ja henkinen helvetti siitä seuraa kun pitää yrittää olla jotain muuta kuin kantti kestää. Tätä ongelmaa ei missään nimessä helpota helposti otettavat pikavipit ynnä muu helposti saatavat luotot.
No mitä tätä oikeastaan ihmettelemään, sillä meidän hallitus on aivan yhtä pihalla talouden hoidosta kuin jotkin kansalaiset ja kotitaloudet, vaikka hallituksella on käytössään kaikkein paras tieto ja taito mitä vaan voi olla tässä maassa talouden hoidosta, silti kaikki menee päin helvettiä. Tätä nyky- hallituksen touhua kun seuraa, niin ei voi kuin olla huolissaan siitä mihin tämä loppujen lopuksi johtaa. Ei hätää meillä kun poliitikot kantavat vastuun, anteeksi poliittisen vastuun mitä se sitten tarkoittaakaan. Minä tiedän en sitten yhtään mitään. Me yksilöinä joudumme kuitenkin kantamaan vastuun ihan itse tekemisistämme. Emme voi ottaa mallia ministereistämme. Joskus vaan kun seuraa ja kuuntelee meidän näitä nykypäättäjiä herää kysymys, että onko kyse ajattelemattomuudesta vai kertakaikkisesta tyhmyydestä.
Kaikesta huolimatta yrittäkäämme elää hyvää ja tarkoituksenmukaista elämää tässä maassa jossa kateus voittaa kiimankin (eiväthän Suomalaiset oikeasti ole kateellisia?) Oliko se Sarasvuo joka mielestäni sanoi hyvin hieman tähän tapaan, että sitten vasta ihminen voi olla onnellinen kun hän luopuu ylisuurista tavoitteista. Mielestäni tuossa lauseessa on paljon viisautta ja syvällistä sanomaa.
Tässä tämä vuodatus sitten taisi olla, ei muuta kun kohti uusia pettymyksiä.
