Joo, mutta Disaster Area niminen yhtye tekee maailmankaikkeuden kovaäänisintä musiikkia.
”Disaster Area on ”plutoniumrockyhtye” Gagrakackan ajatusvyöhykkeeltä, joka on laajalti tunnettu äärimmäisen kovaäänisestä musiikistaan. Yhtyeen laulajana toimi/toimii Hotblack Desiato. Yhtyeen tulot ovat niin valtavat, että ne laajentavat hypermatematiikan rajoja. Heidän päätaloustutkijansa nimitettiikin neomatematiikan professoriksi Maximegalonin yliopistoon johtuen Disaster Arean veronpalautuksia koskevasta yleisestä ja suppeammasta teoriastansa”
”Yhtyeen fanien mukaan musiikin soundi on parhaimmillaan kuunneltuna betonibunkkerissa, joka sijaitsee noin 60 kilometrin päässä itse esiintymislavasta.”
Lainaukset Wikipediasta.
Olet aivan oikeassa, nykyimmeiseltä puuttuu sitä tällaisen musiikin kuunteluun tarvitavaa keskittymiskykyä ja ennen muuta aikaa pysäht6yä kuuntelemaan. Kun kaikki pitää olla heti ja nyt, ja mielellään jo eilen. Kimpoillaan sinne tänne suuna päänä, ja jonotetaan kapakkiin puolilta öin, kun onse saatanan kapakkpassi!!!
Kyseinen kirja kannattaa lukea.
Toinen pakollinen luettava kirja on nimeltään 1984.
Ja kyllä, Bach on musiikkia. Mulla on Bachin urkumusiikkia levyhyllyssä norjalaisen blackmetallin kanssa, joista näistäkin löytyy yllättäviä yhtymäkohtia; Emperor.
Last edited 4 vuotta sitten by CvK
Sam Colt
16.10.2021 08:59
Minut yllätti se, että Johann Sebastian on nimennyt teoksensa englanniksi….
Tosin sanat ”toccata” ja ”fuuga” eivät ole englantia.
Niin on, samalla kertaa sekä kevyt että raskas. Upeat urut ja soittamassa virtuoosi. Kylmät väreet menevät selkäpiissä, sitäkin suuremmalla syyllä, kun anoppini siunaustilaisuuden päätteeksi tuo ”biisi” soitettiin, ja jossain kohdassa biisiä tunsin, kuinka hän ”päästi irti” maailmasta – sanokaa mitä sanotte. Jos saisi aloittaa tämän maallisen vaelluksen alusta, opettelisin soittamaan kahta mielestäni upeinta soitinta maailmassa: urkuja ja kanteletta. Mummo soitti kanteletta, mutta eihän sitä pienenä tajunnut millaisesta lahjasta jäi paitsi kun ei malttanut silloin opetella. Katsoin youtubesta, että tuo kirkko on Saksan Waltershausenin kaupunginkirkko ja soittaja on Hans-André Stamm. Nuo urut on rakennettu 1700-luvulla ja säilyneet miltei alkuperäisinä.
Piti kaivella tuo tieto, koska en tiennyt mitä Trost-urut ovat, mutta ne on nimetty rakentajansa mukaan. Huokaus. Toiset ne ehtii ja toiset vaan haaveilee…
Luthier
16.10.2021 09:28
Niinkuin Pate sanoi, Bach on Bach. Myös perhe-elämältään. Urkurina häneltä tuli useita hienoja kaaleita, Air, Joy … joita voi soittaa suoraaan mm haitarilla koska siinä on samanlainen otelauta kuin uruissa. Toki viulullakin voi, mutta toiset kappaleet vaativat jo harjantuneempa pelimannia.
Moniko muuten tiesin että Bach sävelsi suuren osan kappaleistaan vaimolleen sormiharjoituksiksi?
No, koska Pate laittoin pöytään Bachin Toccatan, Niin minä nokitan sitä enstisten Lontoon fiharmonikkojen perutamalla yhtyeellä Sky. He vaihtoivat akustiset soittimet sähköisempiin ja soittivat Toccatan uudelleen, hieman sovittaen sitä:
Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä. Minä tykkäsin molemmista, sekä alkuperäisestä että tästä, ja erityisesti rumpalista. Miten helpolta kaikki näyttääkään ammatti-ihmisten esittämänä. En ole ikinä kuullutkaan tästä Skysta ja ihmettelin, miksi musiikkinsa tuntuu niin tutulta, mutta sitten tajusin, että noissa juoksutuksissa ja lurituksissa (?) on jotain yhtymäkohtia ja samankaltaisuutta Jean-Michel Jarren esityksiin – jos joku hänet vielä muistaa.
Juu, kyllä Jarre muistetaaan. Ja alkuaikojen musiikki oli siihen aikaan jotain ihan uutta ja ennen kuulumatonta.
Tuo Sky saattaa kuulostaa samalta jo senkin vuoksi että molemmat ovat klassisen musiikin koulun käyneitä. Myös se että tuohon aikaan ei syntikoita kovin moni valmistanut ja äänimaailma (soundit) oli rajallinen, vaikuttaa samankaltaisuuteeen.
Sky:n musiikki vaatii yleensä vähän ”pohjia”. Se on sellaista jammailua joka ei uppoa tavan kuluttajaan niinkuin tämä. Mutta minusta on hienoa että porukka joka soittaa näin hyvin yhteen, tehden upeaa musiikkia, sen ei tarvi juosta pitkin lavaa ja tuoda säkenöitä tai räjähdyksiä.
Tämä ”nokitukseni” Patelle johtuu yleensä siitä että tuon esiin pikkuisen sivussa olevaa. Ja mukava jos joku piti.
En pelkästään pitänyt, vaan olin haltioissani. Piti lähettää linkki siskolle (joka, sivumennen sanoen on se aito ”Pirtsakka”, olen vain lainannut hänen lempi-nimeään).
Koko päivä meni musisoidessa, tavalla tai toisella, vaan ei harmita yhtään – ei edes se, että työt jäi. Niin sovinnollinen päivä verrattuna siihen, mitä me näille palstoille yleensä kirjoittelemme tuohtumuksen vallassa.Se kaikki unohtui tänään, ja siitä kiitos ja ylistys lankeaa Paavolle, joka laittoi biisit nähtäville, sekä tietysti palstalaisille.
Jopa kaupasta kotiin tullessa piti jäädä autoon istumaan ja kuuntelemaan kuopiolaisen herran (nimeä en muista) valikoimia vanhoja äänitteitä.Soittivat mm ”Malaguena solerosan”, äänitys oli jostain 60-luvulta, esittäjää en ehtinyt painaa mieleen.Korkealta lauloi, upea esitys.
Joo, mutta Disaster Area niminen yhtye tekee maailmankaikkeuden kovaäänisintä musiikkia.
”Disaster Area on ”plutoniumrockyhtye” Gagrakackan ajatusvyöhykkeeltä, joka on laajalti tunnettu äärimmäisen kovaäänisestä musiikistaan. Yhtyeen laulajana toimi/toimii Hotblack Desiato. Yhtyeen tulot ovat niin valtavat, että ne laajentavat hypermatematiikan rajoja. Heidän päätaloustutkijansa nimitettiikin neomatematiikan professoriksi Maximegalonin yliopistoon johtuen Disaster Arean veronpalautuksia koskevasta yleisestä ja suppeammasta teoriastansa”
”Yhtyeen fanien mukaan musiikin soundi on parhaimmillaan kuunneltuna betonibunkkerissa, joka sijaitsee noin 60 kilometrin päässä itse esiintymislavasta.”
Lainaukset Wikipediasta.
Bach on Bach,
Tällainen musiikki vaatii kuulijalta kykyä kuunnella ja eläytyä itse musiikkiin. Nykyajan hermostuneet ihmiset harvemmin jaksavat sitä.
Olet aivan oikeassa, nykyimmeiseltä puuttuu sitä tällaisen musiikin kuunteluun tarvitavaa keskittymiskykyä ja ennen muuta aikaa pysäht6yä kuuntelemaan. Kun kaikki pitää olla heti ja nyt, ja mielellään jo eilen. Kimpoillaan sinne tänne suuna päänä, ja jonotetaan kapakkiin puolilta öin, kun onse saatanan kapakkpassi!!!
Voisi soittaa hiljempaa, niin voisi kuunnella lähempääkin.
Kova ääni ei tee musiikkia.
Et sitten tajunnut viittausta?!
Tässä tapauksessa maailman kovin ääni on se juttu. Vinkki:
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Hitchhiker%27s_Guide_to_the_Galaxy
Kyseinen kirja kannattaa lukea.
Toinen pakollinen luettava kirja on nimeltään 1984.
Ja kyllä, Bach on musiikkia. Mulla on Bachin urkumusiikkia levyhyllyssä norjalaisen blackmetallin kanssa, joista näistäkin löytyy yllättäviä yhtymäkohtia; Emperor.
Minut yllätti se, että Johann Sebastian on nimennyt teoksensa englanniksi….
Tosin sanat ”toccata” ja ”fuuga” eivät ole englantia.
Ai nimesi englanniksi:
https://de.wikipedia.org/wiki/Toccata_und_Fuge_d-Moll_BWV_565
Näitä Bachin biiseillä on usen monta nimeä., että ei oikein tiedä mikä niistä olisi se, jota käyttää.
Jos vaikka se alkuperäinen:
https://de.wikipedia.org/wiki/Bach-Werke-Verzeichnis
Tuolta ne kaikki löytyvät.
Niin on, samalla kertaa sekä kevyt että raskas. Upeat urut ja soittamassa virtuoosi. Kylmät väreet menevät selkäpiissä, sitäkin suuremmalla syyllä, kun anoppini siunaustilaisuuden päätteeksi tuo ”biisi” soitettiin, ja jossain kohdassa biisiä tunsin, kuinka hän ”päästi irti” maailmasta – sanokaa mitä sanotte. Jos saisi aloittaa tämän maallisen vaelluksen alusta, opettelisin soittamaan kahta mielestäni upeinta soitinta maailmassa: urkuja ja kanteletta. Mummo soitti kanteletta, mutta eihän sitä pienenä tajunnut millaisesta lahjasta jäi paitsi kun ei malttanut silloin opetella. Katsoin youtubesta, että tuo kirkko on Saksan Waltershausenin kaupunginkirkko ja soittaja on Hans-André Stamm. Nuo urut on rakennettu 1700-luvulla ja säilyneet miltei alkuperäisinä.
Piti kaivella tuo tieto, koska en tiennyt mitä Trost-urut ovat, mutta ne on nimetty rakentajansa mukaan. Huokaus. Toiset ne ehtii ja toiset vaan haaveilee…
Niinkuin Pate sanoi, Bach on Bach. Myös perhe-elämältään. Urkurina häneltä tuli useita hienoja kaaleita, Air, Joy … joita voi soittaa suoraaan mm haitarilla koska siinä on samanlainen otelauta kuin uruissa. Toki viulullakin voi, mutta toiset kappaleet vaativat jo harjantuneempa pelimannia.
Moniko muuten tiesin että Bach sävelsi suuren osan kappaleistaan vaimolleen sormiharjoituksiksi?
No, koska Pate laittoin pöytään Bachin Toccatan, Niin minä nokitan sitä enstisten Lontoon fiharmonikkojen perutamalla yhtyeellä Sky. He vaihtoivat akustiset soittimet sähköisempiin ja soittivat Toccatan uudelleen, hieman sovittaen sitä:
https://www.youtube.com/watch?v=QgbgUrp1a70
Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä. Minä tykkäsin molemmista, sekä alkuperäisestä että tästä, ja erityisesti rumpalista. Miten helpolta kaikki näyttääkään ammatti-ihmisten esittämänä. En ole ikinä kuullutkaan tästä Skysta ja ihmettelin, miksi musiikkinsa tuntuu niin tutulta, mutta sitten tajusin, että noissa juoksutuksissa ja lurituksissa (?) on jotain yhtymäkohtia ja samankaltaisuutta Jean-Michel Jarren esityksiin – jos joku hänet vielä muistaa.
Juu, kyllä Jarre muistetaaan. Ja alkuaikojen musiikki oli siihen aikaan jotain ihan uutta ja ennen kuulumatonta.
Tuo Sky saattaa kuulostaa samalta jo senkin vuoksi että molemmat ovat klassisen musiikin koulun käyneitä. Myös se että tuohon aikaan ei syntikoita kovin moni valmistanut ja äänimaailma (soundit) oli rajallinen, vaikuttaa samankaltaisuuteeen.
Sky:n musiikki vaatii yleensä vähän ”pohjia”. Se on sellaista jammailua joka ei uppoa tavan kuluttajaan niinkuin tämä. Mutta minusta on hienoa että porukka joka soittaa näin hyvin yhteen, tehden upeaa musiikkia, sen ei tarvi juosta pitkin lavaa ja tuoda säkenöitä tai räjähdyksiä.
Tämä ”nokitukseni” Patelle johtuu yleensä siitä että tuon esiin pikkuisen sivussa olevaa. Ja mukava jos joku piti.
En pelkästään pitänyt, vaan olin haltioissani. Piti lähettää linkki siskolle (joka, sivumennen sanoen on se aito ”Pirtsakka”, olen vain lainannut hänen lempi-nimeään).
Koko päivä meni musisoidessa, tavalla tai toisella, vaan ei harmita yhtään – ei edes se, että työt jäi. Niin sovinnollinen päivä verrattuna siihen, mitä me näille palstoille yleensä kirjoittelemme tuohtumuksen vallassa.Se kaikki unohtui tänään, ja siitä kiitos ja ylistys lankeaa Paavolle, joka laittoi biisit nähtäville, sekä tietysti palstalaisille.
Jopa kaupasta kotiin tullessa piti jäädä autoon istumaan ja kuuntelemaan kuopiolaisen herran (nimeä en muista) valikoimia vanhoja äänitteitä.Soittivat mm ”Malaguena solerosan”, äänitys oli jostain 60-luvulta, esittäjää en ehtinyt painaa mieleen.Korkealta lauloi, upea esitys.
Joo Jean Michel Jarre on yksi meiläläisen ikisuosikkeja, joita jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan.
Hyvä versio.