Minä otan vastuun?

Poliittinen vastuu mitä näillä sanoilla meille yritetään kertoa varmaan, että joku tai jotkut olisivat vastuussa jostain päätöksistään. Katin paskat sanon minä poliittinen vastuu ei tarkoita yhtikäs mitään.

Sellaiset ihmiset, jotka pelaavat toisten rahoilla, eikä ole mitään vastuuta mistään ja siinä samassa nauttivat helvetillistä palkkaa puhuvat meille rahvaille, että minä kannan poliittisen vastuun. Mitä tämä vastuun kantaminen pahimmillaan saattaa merkitä. Harvoissa tapauksissa painostuksen alla lähtö nykyisestä virasta jonnekin parempi palkkaiseen hommaan.

Mietitäänpä vaikka meidän turveyrittäjiä minkälaisessa kusessa ja epävarmuudessa he joutuvat elämään. Heitä ei varmaan lohduta hallituksen kauniit sanat ja lupaukset mahdollisista tulevista ropoista. Tämä ei ole vihapuhetta, todettakoon se heti tähän alkuun. Kerron sen nyt teille, jonka olen kertonut vaimolleni ja ystävilleni.

Siitä ei hyvää seuraa näin nätisti sanottuna jos joku vie leivän minun ja perheeni suusta. Joku tulee siitä kantamaa jotakin muutakin kuin poliittista vastuuta. En sitä nyt tähän kirjoittele mitä tarkoitan, mutta varmaan te fiksuina lukioina sen hyvin ymmärrätte mitä tarkoitin. Selvennetään nyt kuitenkin hieman, eli saatan joutua paikkaan oikeutta hakiessani jossa ei itse tarivite ovia sulkea.

En ole koskaan hyväksynyt minkään laista väkivaltaa, vilppiä, valehtelua, huijaamista tai kiusaamista. Minulla on ollut useita yrityksiä ei tosin mitään miljoona bisneksiä vaan joista kovalla ja armottomalla työstä on sen verran jäänyt, että olen veroni ja muut lakisääteiset velvoitteeni pystynyt hoitamaan. Eli yksinkertaisesti sanottuna kaikki on maksettu mitkä on kuksittu.

Nykyään olen vieraan palveluksessa enkä voisi olla tyytyväisempi elämääni vapaapäiviä, pekkasia, lomia, vapaita viikonloppuja mistä en yrittäjänä voinut kuvitellakaan.

Anteeksi taasen hyvät lukijat kun ajatukseni karkailevat mihin sattuvat, mutta en minä mitään kirjallisuuden Finlandia palkintoa ole tosin tavoittelemassakaan. Eräänä aamuna tovi sitten kun heräsin kaikki ahdisti ja vitutti suunnattomasti, vaikken löytänyt siihen mitään varteenotettavaa syytä, mutta näin se nyt vaan oli.

Matkalla töihin kun tätä vitutusta pohtisin, niin oli aivan pakko pysähtyä eräälle linja-autopysäkille ja käänsin taustapeilin ja katselin sieltä itseäni, miksi minua vituttaa, noin viidenminuutin katselun ja pohdiskelun jälkeen totesin, ettei minulla ollut loppujen lopuksi mitään pätevää syytä ahdistavaan vitutukseeni.

Minulla on työ, koti, rakastava vaimo, terveet ja omillaan toimeen tulevat lapset ja hienot vanhempani. Ihminenhän ei tunnetusti ole tyytyväinen mihinkään. Onko tyytyväinen ihminen yleensäkään terve. Ei ole, sanoi yksi vanha asiakkaani. Sellainen ihminen, joka väittää olevansa terve, niin häntä on vain liian vähän tutkittu.

Mikä sitten on tämän kirjoitukseni viesti ja ydinsanoma. Sitä tosin on näin ikuisena pessimistinä ja huomista murehtiva ihmisenä vaikea pukea sanoiksi,mutta älkää tehkö kuin minä, vaan tehkää kuin minä sanon. Näin tekee yksi tai jos useampikin meidän hallitus puolueista.

Sitten vielä tähän ihan lopuksi yksi aforismi. Eläkää kuin tämä päivä olisi viimeinen, mutta älkää eläkö kuin viimeistä päivää.