Tukholman saliampumisen uhri kuoli niin turhan takia kuin vain voi

Sankarin tai kansalaispoliisin leikkiminen tositilanteessa aiheuttaa vain ongelmia itselleen. Tai kuolemansa, kuten kävi Rasmus Anderssonille.

Rasmus Andersson oli viime vuoden maaliskuun 28. päivä puolen päivän aikaan treenaamassa Tukholman Vasastanissa sijaitsevalla kuntosalilla Delta Gymillä. 54-vuotias Andersson kolmen lapsen isä ja hän työskenteli järjestysmiehenä. Mutta, vaikka on kuinka paljon lihasta, ja vaikka on kuinka kovassa kunnossa, niin se ei pysäytä uusruotsalaisen gangsterin pistoolista ammuttuja luoteja.

Andersson oli siis salilla treenaamassa kun tilaan ryntäsi 16-vuotias armenialainen Frunze Saghatelyan pistooli ojossa. Nuorukaisella oli kasvomaski kasvoillaan, ja pistooli ampumavalmiina, varmistin pois päältä. Nuorukainen oli hyvin täpinöissään, eli meneillään oli ns. adrenaliinipotku, jota oli tehostettu siivulla kokaiinia. Nuorukainen pysähtyi ja yritti etsiä katsellaan jotakin.

Salilla ei ollut kovin paljoa porukkaa ja Andersson astui nyt esiin nuorukaisen eteen. Andersson yritti ”puhua järkeä” nuorukaiselle, luultavasti kuvitteli jotain sellaista, että kun isällisesti nuhtelee ja kovistelee, niin gangsteri laskee aseen ja nolona anteeksipyydellen poistuu paikalta.

Ei tapahtunut niin. Ase kun oli ojossa, niin nuorukainen ampui saman tien useita laukauksia suoraan päin Anderssonia ja poistui sen jälkeen juoksujalkaa paikalta. Andersson kuoli saamiinsa vammoihin. Nuorukainen taas painui maan alle ja matkusti kotimaahansa Armeniaan.

Poliisi selvitteli pikku hiljaa asiaa ja tuli ilmi, että itse oikea murhakohde ei ollut edes koko salilla tapahtuma-aikaan. Jutusta otettiin kiinni muutama muu nuorukainen, joita epäillään avunannosta murhaa. Mutta itse liipaisimen painaja oli edelleen karussa, kunnes muutaman kuukauden päästä matkusti takaisin Ruotsiin ja otettiin Arlandan lentokentällä kiinni.

Asiaa käsitellään nyt Tukholman käräjäoikeudessa. Saghatelyania syytetään murhasta, jonka hän kiistää. Kolmea muuta syytetään avunnannosta murhaan. Luultavasti tässäkään jutussa ketään ei saada tuomittua ja nelikko jatkaa samaa touhua kuin ennen murhaakin. On nimittäin sellainen CV väkivaltapuolella, että oksat pois. Listalla on käsikranaatti-iskuja, ampuma-aserikoksia, pahoinpitelyjä jne jne.

– – –

Anderssonia on ylistetty netin eri palstoilla sankarina.  Tästä sankaruudesta voidaan kuitenkin olla montaa eri mieltä. Ei kyllä ole sitten vähäisintäkään järkeä ehdoin tahdoin astua eteenpäin sojottavan pistoolin eteen, jota pitelee kädessään täydessä murhatäpinässä oleva pikkugangsteri.

Vaikka ei itse suoraan pelkäisikään kovista leikkivä naskaleita, niin niillä on ase ja liipasinsormi todella herkkä. Tuollaisessa tilanteessa on kaikista varminta olla kuin ei olisikaan. Ei edes huomata mitä tapahtuu. Tai en tiedä, voihan sitä leikkiä sankaria jos haluaa. Suurempi riski kuitenkin kuolla kuin päästä iltapäivälehtien otsikoihin sankariksi.

Subscribe
Notify of
guest
1 Kommentti
Vanhimmat
Uusimmat Peukutetuimmat
Inline Feedbacks
View all comments

[…] Tukholman saliampumisen uhri kuoli niin turhan takia kuin vain voi […]