
Vierasmaalaiset tekivät näistä vaaleista ratkaisevan. Erityisesti kolmansista maista tulleiden tulijoiden äänestysinto oli suuren puoleista. Tällä oli jo merkittävää vaikutusta vaalitulokseen.
Laskelmien mukaan ruotsalaiset kyllä äänestivät siten, että Tidö-puolueet olisivat voittaneet melko selvästi. Kun otetaan pois ulkoeurooppalaiset äänestäjät, niin tilanne olisi ollut Tidölle 181-168.
Nythän tilanne on tällä hetkellä kello 13.30 176-173 sosiaalidemokraattihallitukselle. Äänistä osa on vielä laskematta.
Tarkennetaan sen verran, että Tidö-puolueilla tarkoitetaan sverigedemokraatteja, moderaatteja, kristillisiä ja liberaaleja. Oppositiopuolueblokkiin kuuluvat sosiaalidemokraatit, vasemmisto, vihreät ja keskusta.
Ulkoeuroppalaisista jopa 38 % äänesti sosiaalidemokraatteja ja vasemmisto 21 %.
Jos jotain positiivista hakee, niin molemmat islamistipuolueet Nyans ja Visionpartiet eivät saaneet juurikaan kannatusta. Nyansin puheenjohtaja jopa ilmoitti illalla, että eroaa johtotehtävistä.
Minkälaisia johtopäätöksiä vaaleista voi tehdä?
Nyt jos koskaan kehitysmaalaiset ymmärsivät, että he voivat vaikuttaa kollektiivisesti. Myös sosiaalidemokraateissa ja vasemmistossa ymmärrettiin, että heidän äänestäjänsä tulevat jatkossa vähän muualta kuin ruisleipäpieruja piereskeleviltä pottunokilta.
Voin uskoa, että ensi vaaleissa menestys on vielä kovempaa. Joa on uskottavaa, että Suomessa tästä otettiin opiksi ja vasemmisto ja sosiaalidemokraatit tulevat adoptoimaan kehareita äänestäjikseen.

kriittinen keikahduspiste on sitten ylitetty.
Ruotsin vuoden 2026 valtiopäivävaalit osoittavat mustaa valkoisella sen, mistä vaihtoehtomedia on varoittanut vuosia: kehitysmaalaisten massamaahanmuutto on muuttanut vaalidemokratian puhtaaksi numeropeliksi.
Laskelmat ovat kylmäävää luettavaa. Jos ääniä tarkastellaan ilman Euroopan ulkopuolisia tulijoita, ruotsalaiset äänestivät Tidö-puolueille selvän 181–168 voiton.
Mutta koska maahanmuuttajien äänestysinto saatiin heräteltyä, tilanne keikahti sosiaalidemokraattien ja vasemmiston eduksi. Kyseessä on oppikirjaesimerkki siitä, miten demarit ja vasemmisto ovat korvanneet perinteisen suoranaisen ruotsalaisen työväenluokan tuontiväestöllä suojellakseen omaa valta-asemaansa. Kun jopa 38 % ulkoeurooppalaisista äänestää demareita ja viidennes kommunisteja, kyse ei ole integraatiosta vaan kollektiivisesta etujen äänestämisestä.
Islamistipuolueiden, kuten Nyansin, romahdus ja puheenjohtajan eroaminen ei tarkoita maltillistumista. Se kertoo vain siitä, että nämä ryhmät ymmärsivät voivansa ajaa omia tavoitteitaan tehokkaammin suuren valtapuolueen kautta sisältä päin.
Tämä on varoittava esimerkki Suomelle. Vasemmisto ja sosiaalidemokraatit katsovat Ruotsin tilannetta ihaillen ja tulevat adoptoimaan saman strategian täälläkin: haalitaan maahan uutta äänestäjäkuntaa, jotta kantaväestön mielipiteellä ei ole enää tulevaisuudessa väliä. Ruotsi osoitti, että kun väestörakenne muuttuu riittävästi, maa ei äänestä enää yhteisen hyvän vaan etnisten ja demografisten jakolinjojen puolesta.
Tätä kehitystä – jossa osa kantaväestöstä äänestää edelleen itsepäisesti oman maansa kurjistajien puolesta – voidaankin kuvata jo jonkinlaiseksi poliittiseksi Tukholma-syndroomaksi. Siinä suljetaan silmät turvattomuudelta ja jengirikollisuudelta ja asutaan mieluummin vaaran aiheuttajien puolelle.