Kuluvan vuoden ja varsinkin viimeisten kuukausien aikana Tukholmassa tapahtuneet ammuskelut ovat saaneet ihmisten sukkia pyörimään jaloissa. Erityisesti Järvassa ollaan painettu paniikkinappulaa.
Viimeisten kuukausien aikana sotatoimien pääpaino on ollut Tenstan ympäristössä. Ukkoa on kaatunut kuin heinää ja lähes joka yö on ollut jonkinlaista räiskimistä.
On aika selvää, että tavalliset ihmiset pelkäävät liikkua alueella. Tämä siksi, että monet tuntevat, tai ainakin tietävät sen ydinporukan, joka kulkee kommandopipot päässä ja pistoolit taskussa jahtaamassa toisiaan. Ihmiset tietävät, että he eivät välitä yhtään mistään mitään, vaan heidän kaikkea toimintaa ohjaa se kuuluisa rispekti. Tavallinen ihminen jos sattuu väärään paikkaan väärään aikaan, niin se on henki pois.
Poliisi on yrittänyt tehdä monenlaista, mutta poliisikaan ei voi yksin tehdä paljon mitään. Jokaista kadunkulmaa ei voi vahtia, eikä jokaista vastaantulijaa voi ratsata, että onko pistooli taskussa. Ampumisestahan ei yleensä ilmoitella etukäteen.
Järvaan on syntynyt aivan omanlaisensa ase-trendi. Gangstereilla on kahdenlaisia aseita. On olemassa murha-aseita, sitten on olemassa rispekti-aseita. Murha-aseena käytetään paljon halpoja starttipistooleista tms. aseista tehtyjä aseita, joihin vaihdetaan oikea piippu tai deaktivoiduista aseista porataan piiput auki. Tällaisen pistoolin hinta ei ole kovanpuoleinen, viidestä tuhannesta kruunusta ylöspäin patruunoiden kera.
Kun lähdetään murhahommiin, niin pistooliin ei ole järkeä panostaa paljon rahaa, koska asetta käytetään vain sen yhden kerran. Kun murha on suoritettu, niin ampuma-ase pitää hävittää. Tällaista asetta, jolla on ammuttu joku hengiltä, sellaista ei kukaan halua kantaa taskussaan.
Nämä rispekti-aseet voivat sitten olla arvokkaampia ja ”siistempiä”. Niillä ei suoraan haluta tehdä murhia, toki sekin voidaan tehdä tarpeen vaatiessa. Mutta ase on enemmän sellainen näyttelyase. Joku itse rakennettu kusiluikku ei herätä rispektiä, mutta kun alkaa olemaan Berettaa tms. asetta, niin kyllä lähtee.
Mitä helvettiä? Meille uskoteltiin ja uskotellaan ihan muuta. Että ne olivat lottovoitto sekä voimavara sekä talous lähtee syöksynousuun!!
A. Stubbilta haastattelu kyseiseen asiaan liittyen olisi paikallaan. Kovasti kehui monikulttuuria muutama vuosi sitten.
Stubbelo on maailmaa paljon nähneenä varmasti ymmärtänyt ettei mikään realistinen määrä kotouttamista pysty paljoakaan vähentämään suurina joukkoina tuotavien kehitysmaalaisten aiheuttamaa henkistä ja taloudellista arvohaittaa.
Koska Suomi oli kuitenkin jo allekirjoittanut taakanjako- ja elatusvelvollisuussopimukset, niin päättäjät ovat sittemmin joutuneet kaunistelemaan asiaa ja peittelemään ongelmia.
Olisihan se monikulttuurisuus jonkinasteinen rikkaus jos ne kulttuuri-ihmiset vaan kutoisivat lentäviä mattoja ja laittaisivat sitä törkeen siistii safkaa.
Mutta kun tietää minkälaisessa kunnossa ne kotimaat ovat, niin ei oikein voi sitä rikkautta olettaa saavansa.
Life-Seeker boat pulju taitaa olla jo suljettu vähäisen kysynnän vuoksi.
Ei auttanut, vaikka yliopistoihmiset suunnittelivat kaarnavenhon.
Painettu paniikkinappulaa.
Tarkoittanee sitä, että joka korttelissa on oma kahvi/pulla pizzatarjoilu. Gansteritkin heltyvät kun saavat kastaa pullansa tuoreeseen kahviin.
Jutusta ei kyllä ilmennyt se paniikkinappula, miten ja missä sitä painettiin, saati että kuka.
Muuten ok.
Paniikkinappulaa on painettu vasta sitten kun on tilattu Venäjältä Omon-joukot ”harjoittelemaan” Ruotsiin. Hiusverkkomiehistä ei taida olla tositoimiin.
Miksi vieraan vallan sotilaita pitäisi päästää Ruotsin tai minkään muunkaan maan maaperälle??
eikös tuo rauhanturvaaminen ole ihan normihommia sotatoimialueella?
Turvaamaan omia kansalaisia vierailla mailla vrt. Suomen erikoisjoukot Afganistanissa.
Johan tuolta Agganista lähti
Hiusverkkomiehet voittavat aina suomalaiset urheilussa? How come?
Voittavathan afrikkalaisetkin. Ovatko he siis ylivertaista rotua meihin verrattuna?
Näiden kotikonnuilla leopardisuikat tykkää kullata aseitaan, sellaisella sitä rispektiä tulisi Tenstassakin ovista ja ikkunoista.
60-luvlla painettiin juhlinnan merkeissä Ruotsissa panonappulaa, nykyään painetaan kauhujen keskellä paniikkinappulaa. Ajat ovat muuttuneet.
Nuo poratut starttiaseet eivät montaa laukausta muuten kestä. Että eivät ole pitkäikäisiä ja melko vaarallisia.
Eipä niitä ammuskeluihin hankitakaan.
Niiden käyttötarkoitus on ampua pahaa-aavistamatonta uhria takaraivoon kerran tai korkeintaan kaksi.
”Poliisi on yrittänyt tehdä monenlaista, mutta poliisikaan ei voi yksin tehdä paljon mitään. ”
No voivoi.Pitäisiköhän polpon nyt leipoa vähän lisää pullaa ja nuolla loisivien ihmispaskajätteiden persereikää vähän innokkaammin.
Olof Palme voitaisiin nostaa haudastaan katsomaan ”kättensä töitä”!
Mutta ihan kohtisuoraan ei voida entistä pääministeriä syyttää ideasta ”tehdä Ruotsista monikulttuurinen maa niin kuin Kanada on”!
Sen juurrutti mieliin Palmelle muuan Puolasta tullut mies, joka tuli opiskelemaan 1960-luvulla Tukholman yliopistoon: Hän kirjoitti monia kirjoituksia aiheesta ruotsalaisiin lehtiin ja kävi keskusteluja demarien kanssa. Ellen aivan ole hakoteillä. Hänestä tuli myös puolueen jäsen. Sanottakoot, ettei hänen lobbaamansa yhteiskuntakokoeilu ottanut tuulta alleen puolueessa niin kauan kuin pääministeri Tage Erlander (1901-1985) oli vallassa. Erlanderilla huhuttiin aikanaan olleen sukujuuret jossain itäisessä Suomessa. Ellei peräti jossain savon suunnalla.
Täältä löytyy asiallinen dokumentti monikulttuurisen ruotsin syntyvaiheista:
https://rumble.com/vmdjyp-varfr-r-sverige-en-mngkultur.html