Muuttaminen Tukholmasta on viimeisen puolen vuoden ajan täyttänyt mieleni. En yksinkertaisesti enää jaksa tätä monikulttuurisuutta.

Ruotsissa on lehtien  kirjoittelun ja poliitikkojen lausumien mukaan otettu lopultakin kovat otteet – lähinnä ulkomailta tuodun – väkivallan kitkemiseksi. Armeijaa kutsutaan apuun ja poikkeustiloista puhutaan – mutta mikä on tosiasiallinen tilanne, kyselee kolumnisti Kari Ilmarinen. 

Nykyään on tapana kitistä, että nykypäivän rangaistukset ovat ei mitään verrattuna takavuosiin. Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. kolmoismurhaaja pääsi jo 6 vuoden istumisen jälkeen vapaaksi 1970 luvulla.

Nyt pääsi taas kerran käymään niin, että työkkärin tädit ohjasivat minut kuntouttavaan työtoimintaan. Jouduin toisin sanoen työvoimapoliittisen lausunnon kohteeksi. Kaupungin kuljetus- ja muuttoryhmässä työporukka koostuu meistä kolhiintuneista kaljaukkeleista sekä nykyään myös uuden sukupolven syrjäytyneistöstä: parikymppisiä narkkarikundeja.

Eduskunnan istuntokauden alkaessa erehdyin lukemaan YLE:n uutisia ja kyllä PT-Median mitä puoluetta mieluiten panisin nousi ihan uuteen sfääriin. YLE uutisoi, että persujen suosio tippuu.

Unisex-vessat pääsivät taas vaihteeksi Suomessa otsikoihin, koska joissakin paikoissa näitä ”unisex”-vessoja on jouduttu muuttamaan takaisin miesten ja naisten vessoiksi.