Tukholman eteläpuolisessa kunnassa Haningessa ja erityisesti sen Jordbron kaupunginosassa on ollut monenlaisia ammuskeluja viime aikoina. Välillä jorkkia on saatu hengiltä, välillä kohteita on kuskattu sairaalaan paikattavaksi polvitönkän takia. Pt-medialla on näistä ammuskeluista nyt lisää tietoa.
Jordbro on noussut viime kesän aikana framilla useiden ammuskelujen takia. Jordbro ei varsinaisesti ole tähän asti ollut sellainen erityisen ongelmallinen alue, mutta maahanmuuttajia on kuitenkin ollut.
Ongelma lähti liikkeelle joskus viime vuoden loppukesästä vuosi sitten, kun 4-6 hengen nuorista somalipojista koostuva jengi, 14-18-vuotiaaat, saivat päähänsä idean. Abdi sen siinä viime metreillä keksi, veti ässän hihasta ja sanoi: aletaan kiristämään niiltä suojelurahaa, niin saadaan valtavat voitot ja joka jätkälle 500-sarjan Bemarit. Siis niin kuin suuren maailman tyyliin.
Mikäpä siinä. Nuorisojoukkue hankki puukoja ja puntareita ja olispa siinä ihan oikeita aseitakin. Ensimmäisenä hyökättiin tuollaiseen hiipuvassa lähiössä sijaitsevaan parturiin. Eli siihen kivijalkaparturiin, joka oli oman kerrostalon nurkan takana. Naamat punaisena huudettiin hoosiannaa ja rynnättiin sisälle, että tämä on rystö.
Kävi kuitenkin niin, että parturin pitäjä oli kovapäinen mies. Mies kertoo kuulustelussa, että tunnisti heti ainakin kaksi hyökkääjää, vaikka näillä oli naamioita. Kai sitä nyt pihapiirin lapset tunnistaa.
Mies, siis itsekin maahanmuuttaja, kertoo kuulustelussa, että yritti puhua niille tuntemilleen nuorille järkeä. Että mitä sinun isäsikin tästä ajattelee ja sellaista. Tilanne laukesi siihen ja ryöstäjät eivät saaneet rahaa. Mutta siitä seurasi se, että kun parturista juostiin pihalle, niin ammuttiin useita laukauksia. Poliisin tutkimuksen mukaan hylsyt, mitä löytyi pihamaalta, olivat aitojen luotien hylsyjä.
Jatko on esitutkintapöytäkirjojen varassa. Pari-kolme nuorukaista ymmärsi, että ei näillä parturien ryöstöillä ehkä sittenkään saada niitä Bemareita. Eikä päästä edes Tukholman sumuun ja humuun vetämään isojen gangstojen kanssa kokaiinia. Ei saada edes paikallisjunalippua Tukholmaan. Muutama nuorukainen vetäytyi nyt porukasta. Yksi kävi myöhemmin kuukauden jopa pyytämässä anteeksi parturilta tekoaan. Parturi hövelinä miehenä ei nostanut asiasta rikosjuttua tätä nuorukaista kohtaan.
Nyt syttyi sota. Nimittäin se “gangstasiipi” katsoi, että tämä porukka, joka ikään kuin “luisti” jengistä, olivat pettureita. Nämä kolme “loikannutta” poikaa eivät kuitenkaan olleet koskaan kuulusteluissa puhuneet kavereistaan. Näistä muista ryöstäjistä ei ollut mitään merkintää pöytäkirjoissa. Silti ne piti tappaa, suuren maailman malliin.
Tässä siis yhden pienen sodan synty. Tavallaan osaan antaa arvoa niille kolmelle nuorelle, jotka hyppäsivät jengistä eroon. Varsinkin sille nuorelle somalipojalle ja hänen isälleen, joka talutti pojan korvasta parturiin tunnustamaan tekonsa ja pyytämään anteeksi.
Tämän tapahtuma seurauksena Jordbrohon kuitenkin syntyi kaksi somalipiiriä. On niitä, jotka ovat sitä mieltä, että tämä poika, joka tunnusti tekonsa, teki oikein. Sitten on niitä, jotka kokevat, että perheen isä teki väärin ja petti somaliyhteisön ja nyt tätä perhettä ja heidän sukuaan vainotaan mm. puhtailla murhayrityksillä pitkin kylää. Ja nämä yhteisöt ovat sotajalalla.
Sotaan ei tietenkään ota osaa aikuiset ihmiset, vaan se on nuorukaisten harjoittamaa toimintaa.
