On perin kummallista tai jopa jokseenkin julmaa, että meitä ihan tavan tallaajia syyllistetään mistä milloinkin ja koko aikaa.

Poliittinen vastuu mitä näillä sanoilla meille yritetään kertoa varmaan, että joku tai jotkut olisivat vastuussa jostain päätöksistään. Katin paskat sanon minä poliittinen vastuu ei tarkoita yhtikäs mitään.

Meille ihan tavan tallaajille on niin sanotut päämediat ovat tehneet sellaiset raamit keskusteluille, että, jos niistä poikkeat saat sen todella tuntea nahoissasi. Mikä minua itseään on jo pitkään harmittanut on ”pakkohyväksynnän” hakeminen. Ei ole mainosta tai kotimaista ohjelmaa missä ei olisi tummaihoista ihmistä, transua tai homoa.

Nuorena ihastus voi tuntua rakkaudelta, mutta ei se sitä todellakaan ole, kovinkaan monen kohdalla. Tosin poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi omat vanhempani, en tiedä missä vaiheessa ihastus muuttui rakkaudeksi, mutta isäni kertoman mukaan hän päätti, että tuossa on tuleva vaimoni.

Kiusatun ihmisen maanpäällinen helvetti alkaa jo monta kertaa hyvin varhaisessa elämän vaiheessa. Koti minkä pitäisi olla pienelle ihmiselle se maailman paras ja turvallisin paikka, ei välttämättä ole sitä läheskään kaikille.

Raha ei todellakaan kasva puussa. Sen sain huomata jo hyvin nuorena. Jotkut tosin pääsevät huomattavasti helpommalla, mutta ei katkeruus maailmaa paljon paranna, vaikka epäoikeudenmukaisuus toisinaan harmittaa.

Otsikon kysymys lienee kaikille tuttu, mutta mitä se tarkoittaa ja mitä kysymyksellä halutaan kertoa/ viestittää.

Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia meistä ja meidän hyvinvoinnistamme. Itse en toki ajattele näin vaan vastuu kuuluu meistä jokaiselle itsestämme ja tekemisistämme. Arvot, jotka minun sukupolvelleni olivat tärkeitä, koostuivat lähinnä näistä seuraavista; koti, uskonto ja isänmaa. Toki nämä lienevät jo pitkälle unohtuneen.

Tästä alkaa olemaan aika tarkkaan kolme vuotta kun hyvä ystäväni nukkui pois. Ikävä ja suru eivät vain tahdo hellittää. Itseni on vaikea ymmärtää miksi hänen piti poistua tästä maailmasta niin varhain.

Nuoruusvuodet olivat hienoa aikaa, joita on todella ikävä. En nyt ikävöi aivan lapsuus vuosiani vaan teini ikääni. Monelle nykypäivän nuorelle nämä vuodet tuntuvat olevan yhtä helvettiä.